Haperot
sienisuku From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Haperot (Russula) on laaja helttasienisuku. Ne muistuttavat ulkoisesti paljon lähisukulaisiaan, samaan Russulaceae-heimoon kuuluvia rouskuja, mutta eroavat niistä siinä, ettei haavoitetusta haperosta valu maitiaisnestettä rouskun tapaan. Haperoilla on kirkkaan värinen, monesti hieman kiiltävä lakki. Lakin pintakelmu on usein nyljettävissä ainakin lakin reunasta. Paras haperokausi on heinä-syyskuussa. Monet haperot ovat erinomaisia ruokasieniä, eikä myrkyllisiä haperolajeja tiedetä löytyvän Suomesta.[2] Lajeja tunnetaan Suomesta noin 130, mutta lajimäärä voi todellisuudessa olla jopa kaksinkertainen.[3] Suomessa kahdeksan haperolajia on luokiteltu uhanalaiseksi.[4]
Haperon tunnistaa helposti siitä, että jalkaa taitettaessa se "hapertuu" eli murtuu pieniksi juustomaisiksi paloiksi.[2] Esimerkiksi seitikkien jalan voi puolestaan repiä koko jalan mittaisiksi suikaleiksi. Haperoksi tunnistamisen jälkeen sienestä voi maistaa palan ja sylkäistä pois, tärkeää on odottaa muutamasta sekunnista kymmeneen että sienessä mahdollisesti oleva kirpeys tulee esiin.[3] Maultaan miedot haperot kelpaavat käytettäviksi ryöppäämättä, voimakkaan makuiset voi kiehauttaa, jotta väkevän maun saa pois.
Remove ads
Haperoiden tunnistamisesta
Haperoiden lajilleen tunnistaminen on monesti ongelmallista. Tunnistamista voi harjoittaa ilman mikroskooppiakin. Tässä merkitystä on kasvupaikalla, läheisillä puulajeilla, lakin ja jalan värillä, helttojen tiheydellä sekä tuoksulla ja maulla. Yksi paljon käytetty tuntomerkki on mallon värimuutokset. Tärkeä on myös lakin pintakelmun irtoamistapa. Edelleen itiöpölyn väri vaihtelee paljon lajista toiseen: Se voi olla valkoista, kermanväristä, okraa tai keltaista ja näiden sävyjä.[2][3] Itiöiden vertailussa on käytetty paljon Romagnesin väriluokitusta.[5] Haperoiden taksonomiassa on kuitenkin mikroskooppisilla tuntomerkeillä ja viimeaikaisilla DNA-tunnistusmenetelmillä yhä suurempi merkitys.[6]
Remove ads
Haperoihin (Russula) kuuluvia lajeja
- Ametistihapero (Russula amethystina)
- Aprikoosihapero (Russula risigallina)
- Aurinkohapero (Russula solaris)
- Haarukkahapero (Russula heterophylla)
- Haisuhapero (Russula foetens)
- Hakahapero (Russula velenovskyi)
- Harmohapero (Russula densifolia)
- Haurashapero (Russula fragilis)
- Havupuistohapero (Russula cessans)
- Helohapero (Russula helodes)
- Hunajahapero (Russula melliolens)
- Häivehapero (Russula nauseosa)
- Härmähapero (Russula lilacea)
- Isohapero (Russula paludosa)
- Isonuhruhapero (Russula vinososordida)
- Jauhojalkahapero (Russula farinipes)
- Jodihapero (Russula turci)
- Kalvashapero (Russula betularum)
- Kampahapero (Russula pectinatoides)
- Kangashapero (Russula decolorans)
- Kangassillihapero (Russula erythropoda)
- Karvashapero (Russula veternosa)
- Kaunonahkahapero (Russula romellii)
- Keltahapero (Russula claroflava)
- Keltatäplähapero (Russula luteotacta)
- Kirjolehtohapero (Russula cinnamomicolor)
- Kirjonahkahapero (Russula olivacea)
- Koivuhapero (Russula aeruginea)
- Koivunlehtohapero (Russula lundellii)
- Koivunpuistohapero (Russula font-queri)
- Konnanhapero (Russula cremeoavellanea)
- Korpihapero (Russula nitida)
- Korpimantelihapero (Russula fusconigra)
- Kosteikkohapero (Russula aquosa)
- Kultahapero (Russula aurea)
- Kupuhapero (Russula coerulea)
- Kuusenlehtohapero (Russula piceetorum)
- Kuusihapero (Russula queletii)
- Kyyhkyhapero (Russula cyanoxantha)
- Kyynelhapero (Russula sardonia)
- Laidunhapero (Russula medullata)
- Lehtosillihapero (Russula graveolens)
- Lehtoviinihapero (Russula pubescens)
- Lepikkohapero (Russula alnetorum)
- Liekkihapero (Russula grisescens)
- Mantelihapero (Russula integra)
- Nokkoshapero (Russula urens)
- Noronuhruhapero (Russula rivulicola)
- Monivärihapero (Russula versicolor)
- Munahapero (Russula lutea)
- Mustahapero (Russula nigricans)
- Nahkahapero (Russula alutacea)
- Nahkajalkahapero (Russula viscida)
- Nahkasuppilohapero (Russula laevis)[7]
- Nokihapero (Russula albonigra)
- Norjanhapero (Russula norvegica)
- Orvonhapero (Russula neglecta)
- Oliivihapero (Russula olivina)
- Paljakkahapero (Russula nana)
- Palohapero (Russula aurantioflammans)
- Palterohapero (Russula vesca)
- Pelargonihapero (Russula pelargonia)
- Persikkahapero (Russula violeipes)
- Pippurihapero (Russula badia)
- Polkuhapero (Russula violaceoincarnata)
- Polttiaishapero (Russula consobrina)
- Punajalkahapero (Russula rhodopoda)
- Purohaisuhapero (Russula fluvialis)[7]
- Purppurahapero (Russula undulata)
- Pyökkihapero (Russula mairei)
- Rahkahapero (Russula sphagnophila)
- Rubiinihapero (Russula rubra)
- Ruskohapero (Russula mustelina)
- Rusohapero (Russula rosea)
- Rusoreunahapero (Russula depallens)
- Ruusuhapero (Russula roseipes)
- Ruutuhapero (Russula virescens)
- Salohapero (Russula graminea)
- Sappihapero (Russula fellea)
- Savuhapero (Russula adusta)
- Sillihapero (Russula xerampelina)
- Sinappihapero (Russula ochroleuca)
- Sinihapero (Russula azurea)
- Sitruunahapero (Russula citrinochlora)
- Sopulinhapero (Russula cupreola)
- Suppilohapero (Russula delica)
- Taigahapero (Russula taigarum)
- Tammihapero (Russula pseudointegra)
- Tapionhapero (Russula olivobrunnea)
- Teräskirjohapero (Russula grisea)
- Tomaattihapero (Russula persicina)
- Tuhkahapero (Russula acrifolia)
- Tulipunahapero (Russula emetica)
- Tummalakihapero (Russula atrorubens)
- Tunturisillihapero (Russula oreina)
- Tuoksuhapero (Russula grata)
- Tytönhapero (Russula puellaris)
- Täplähapero (Russula globispora)
- Vaivaispajunhapero (Russula saliceticola)
- Valehaisuhapero (Russula subfoetens)[7]
- Verihapero (Russula sanguinea)
- Viinihapero (Russula vinosa)
- Viitahapero (Russula gracillima)
- Viherlakihapero (Russula olivaceoviolascens)
- Vihersillihapero (Russula elaeodes)
- Vihersuppilohapero (Russula chloroides)
- Violettihapero (Russula violacea)
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads