Hefnerkynttilä

Hefnerkynttilä (saks. Hefnerkerze, lyh. HK) on vanha valovoiman yksikkö, nykyisissä yksiköissä 0,903 kandelaa.^[1]

Hefnerlamppu

Yksikkö sai nimensä Friedrich von Hefner-Alteneckin vuonna 1884 keksimästä valon­lähteestä, jossa poltettiin amyyliasetaattia ja jota käytettiin valon mittaus­laitteiden kalibrointiin. Kun amyyli­asetaatista valmistetun kynttilän halkaisija oli 8 millimetriä ja sen palaessa syntyvän liekin korkeus 40 millimetriä, oli tällaisen valon­lähteen valovoima määritelmän mukaan yksi hefner­kynttilä.^[2]

Hefnerkynttilä oli käytössä yksikkönä useissa Euroopan maissa, muun muassa Saksassa ja Suomessa.^[3]. Anglo­saksisissa maissa ja Ranskassa käytettiin sen sijaan yksikkönä kansain­välistä normaalikynttilää (ICP)^[3], jota Suomessakin käytettiin hefnerkynntilän ohella.^[4] Nykyinen kansain­välinen valo­voiman yksikkö, kandela, on suuruudeltaan lähellä aikaisempaa normaali­kynttilää ja otettiin käyttöön Kansain­välisen mittojen ja painojen toimiston päätöksellä vuoden 1948 alussa.^[3]