Hiippakunta

Hiippakunta (lat. dioecesis; alkuperänä m.kreik. διοίκησις, dioíkēsis, ’hallinto’), on kristillisissä kirkoissa piispan johtama hallinnollinen alue. Hiippakunnat ovat kehittyneet Rooman valtakunnassa myöhäisantiikin aikaan käytössä olleista diokeeseista. Roomalaiset diokeesit jaettiin provinsseihin, mutta kirkollisessa hallinnossa provinssi vakiintui laajemmaksi alueelliseksi kokonaisuudeksi, jonka johdossa on metropoliitta tai arkkipiispa. Nykyinen merkitys on vakiintunut katolisessa maailmassa viimeistään 1200-luvulle tultaessa.^[1]

Rooman piispanistuin (lat. cathedra) Lateraanikirkossa. Rooman piispan virka lukeutuu kristillisen maailman vanhimpiin.

Hiippakunnat Suomessa

Suomessa hiippakuntia on evankelis-luterilaisella, ortodoksisella kirkolla ja katolisella kirkolla. Evankelis-luterilaisia hiippakuntia on yhdeksän^[2] ja ortodoksisia hiippakuntia kolme.^[3] Helsingin katolinen hiippakunta kattaa koko maan.^[4]

Hiippakunnat muissa Pohjoismaissa

Ruotsin evankelis-luterilaisessa kirkossa hiippakuntia on 13.^[5] Norjan evankelis-luterilaisessa kirkossa on nykyisin 11 hiippakuntaa.^[6]

Katso myös

• Suomen evankelis-luterilaiset hiippakunnat
• Suomen ortodoksiset hiippakunnat
• Helsingin katolinen hiippakunta