Huuto

Huuto (norj. Skrik, alun perin Epätoivo, 1893–1910) on norjalaisen ekspressionistisen taidemaalarin Edvard Munchin kuuluisa maalaus. Sitä pidetään Munchin merkittävimpänä teoksena ja yhtenä Norjan tärkeimmistä kulttuuriaarteista. Maalaus symboloi eksistentiaalista ahdistusta. Taustalla on Oslon kaupunki, verenpunainen taivas ja kävelytie, jolla hahmo seisoo. Hahmon on tulkittu joko peittävän korvansa kuulemiltaan huudoilta tai huutavan itse.^[1]

Tämä artikkeli käsittelee Edvard Munchin taideteosta. Muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla.

Huuto
Nimi	Huuto
Tekijä	Edvard Munch
Valmistumisvuosi	1893
Taiteenlaji	maalaus
Teostyyppi	joukko taideteoksia ja taideteos
Korkeus	91 cm
Leveys	73,5 cm
Kokoelma	Nasjonalmuseet for kunst, arkitektur og design
Sijainti	Kansallisgalleria
Koordinaatit	59.9161°N 10.7375°E / 59.9161; 10.7375
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Munch kirjoitti:

”Kävelin polkua pitkin kahden ystävän kanssa – – aurinko oli laskemassa – – yhtäkkiä taivas muuttui verenpunaiseksi – – pysähdyin, tuntien itseni uupuneeksi, ja nojasin aitaan – – sinimustan vuonon ja kaupungin yllä oli verta ja tulisia kieliä – – ystäväni jatkoivat kävelyään, ja minä seisoin siinä, vapisten ahdistuksesta – – ja tunsin loputtoman huudon kulkevan läpi luonnon.”

Tutkijoiden mukaan Munchin kuvailema tilanne saattoi tapahtua talvella 1883–1884, jolloin Krakataun tulivuorenpurkauksesta syntyneet tuhkapilvet saivat auringonlaskut näyttämään poikkeuksellisen punaisilta aina Euroopassa saakka. Maalauksessa esiintyvä hahmo on saattanut saada innoituksensa perulaisesta muumiosta, jonka Munch oli aiemmin nähnyt Pariisin vuoden 1889 maailmannäyttelyssä.^[2]

Edvard Munch teki Huuto-aiheesta useita versioita eri tekniikoilla. Oslon Munch-museossa on kahdesta maalatusta versiosta jälkimmäinen (1910) ja yksi pastellimaalaus. Varhaisempi maalatuista versioista (1893) on Norjan Kansallisgalleriassa. Pastelliversio vuodelta 1895 on yksityisomistuksessa. Munch teki samasta aiheesta myös litografian (1895), ja lisäksi aiheesta on olemassa Munchin luonnoksia.

"Huudon" versioita

1893

1893

1895

1910

Tauluvarkaudet

Kansallisgallerian Huuto varastettiin 12. helmikuuta 1994 Lillehammerin talviolympialaisten avajaispäivänä, mutta saatiin takaisin saman vuoden toukokuussa. Munch-museon Huuto varastettiin 22. elokuuta 2004. Samalla varastettiin myös toinen Munchin maalaus, Madonna.

Norjalainen uutislehti Dagbladet kertoi 28. huhtikuuta 2005, että Munch-museon Huuto ja Madonna olisi tuhottu polttamalla. Norjan poliisi kuitenkin ilmoitti 31. elokuuta 2006 löytäneensä maalaukset ”odotettua paremmassa kunnossa”.^[3] Madonna saatiin restauroitua ennalleen, mutta Huutoa ei voitu täysin palauttaa ennalleen sen kärsimistä vaurioista.^[4]

Huudon ja Madonnan konservointi perustui vaurioituneista kuvista tehtyyn kattavaan arviointiin. Maalaukset tutkittiin perusteellisesti käyttämällä mikroskooppia sekä röntgen-, ultravioletti- ja infrapunamenetelmiä. Pigmenttien ja sidosaineiden näytteitä lähetettiin ulkoisiin laboratorioihin analyysejä varten. Kuvien teknisestä ja kemiallisesta koostumuksesta kerättiin paljon tietoa. Nykyisin käytettävät konservointimenetelmät perustuvat näiden kokeiden ja raporttien tuloksiin sekä menetelmien yksityiskohtaiseen valintaan. Neuvotteluja käytiin myös kansainvälisten konservointialan taidekonservointiasiantuntijoiden kanssa. Työn tulokset esitettiin Oslon Munch-museossa vuonna 2008.^[5]

Myynti 2012

Huuto (1895) esillä New Yorkin MoMAssa

Norjalainen Petter Olsen omisti erään Huudon pastelliversion. Se myytiin Sothebyssa vuoden 2012 toukokuussa 91,3 miljoonalla eurolla, mikä on huutokaupan kautta myytyjen taideteosten kaikkien aikojen ennätys.^[6][7] Olsen aikoi käyttää maalauksesta tulevat rahat taidekeskukseen, museoon ja hotelliin, jotka hän perustaa maatilalleen.^[8] The Wall Street Journal kertoi kesällä 2012, että ostaja oli yhdysvaltalainen miljardööri Leon Black. Black ei kommentoinut väitettä.^[9]