Joséphine de Beauharnais
Ranskan keisarinna From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Marie-Josèphe-Rose de Tascher de La Pagerie, tunnetumpi nimellä Joséphine de Beauharnais, myöhemmin Madame Bonaparte; (23. kesäkuuta 1763 Martinique, Ranskan kuningaskunta – 29. toukokuuta 1814 Rueil-Malmaison, Ranskan ensimmäinen keisarikunta)[2] oli Napoléon Bonaparten ensimmäinen vaimo ja Ranskan keisarinna.[3]
Remove ads
Suku
Marie-Josèphe-Rose Tascher de La Pagerie syntyi Martiniquella la Petite Guinée -nimisellä sokeriruokoplantaasilla (nyk. Les Trois-Îlets), jonka omistivat hänen vanhempansa laivaston tykistökapteeni Joseph-Gaspard de La Tascher (1735–1790) ja Rose Claire des Vergers de Sannois (1736–1807), joka oli myös syntynyt samalla plantaasilla. Isoisä Gaspard-Joseph Tascher de La Pagerie oli tullut vuonna 1726 Martiniquelle keräämään omaisuutensa sokeriruo'n tuotannolla, joka tapahtui ilmaisen orjatyövoiman avulla.[3][4] La Petite Guinée oli saaren suurimpia plantaaseja, jolla oli pinta-alaa lähes 500 hehtaaria ja jossa oli 200 orjaa vuonna 1751.[5]
Kun hurrikaanit tuhosivat tilan vuonna 1766, perhe joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Isän sisar Marie-Euphémie-Désirée Renaudin (Edmée) oli varakkaan aatelismiehen, laivastoupseeri ja Martiniquen kuvernööri François de Beauharnais'n rakastajatar ja järjesti Joséphinen nuoremman sisaren tämän pojan, rikkaan varakreivi Alexandre de Beauharnais'n vaimoksi. Poika oli kasvanut veljensä kanssa syntymästään asti Tascherin perheessä vanhempien palattua Ranskaan. Hän palasi viisivuotiaana Ranskaan vuonna 1765.[6] Leskeytynyt François de Beauharnais nai vuonna 1796 rakastajattarensa Marie-Euphémie-Désirée Tascher de La Pagerie'n (1739–1803) kun tämän aviomies monsieur Renaudin oli kuollut.[7]
Kymmenvuotiaana, toivuttuaan lievästä isorokosta, Marie-Josèphe-Rose lähetettiin vuonna 1773 nuoremman sisarensa Catherine-Désiréen kanssa Dames de la Providencen luostarikouluun Fort-Royaliin. Koulu antoi neljän vuoden aikana vaatimattoman, tuolle ajalle tytöille tyypillisen koulutuksen. Hän oppi lukemaan, kirjoittamaan, laulamaan, tanssimaan sekä ompelemaan ja tekemään kirjontaa. [6]
Alexandre valitsi ensin vuonna 1777 morsiamekseen 12-vuotiaan Catherine-Désiréen (1764–1777), joka kuitenkin kuoli kuumetautiin ennen lähtöään Martiniquelta Ranskaan. Tämän jälkeen valinta kohdistui nuorimpaan tuolloin 11-vuotiaaseen Marie-Françoise'en (1766–1791), jonka jälkeen kuitenkin päädyttiin vanhimpaan 15-vuotiaaseen Marie-Josèphe-Roseen.[8]
Remove ads
Ensimmäinen avioliitto ja lapset
Marie-Josèphe-Rose matkusti isänsä kanssa Ranskaan lokakuussa 1779 ja hänet vihittiin 19-vuotiaan Alexandren kanssa 13. joulukuuta 1779 Saint Sulpicen kirkossa Noisy-le-Grandissa.[9]
Pariisissa ja Heidelbergissä koulutettu nuori aviomies Alexander de Beauharnais, joka oli viettänyt aikaa liberaalismielisen La Rochefoucouldin herttuan perheessä, oli häpeissään teini-ikäisen vaimonsa maalaisista tavoista ja sivistymättömyydestä. Tätä ei voitu esitellä Marie Antoinetten hovissa Versailles'ssa. Avioliitto ei ollut onnellinen ja aviomies kävi bordelleissa.
Heille syntyi kaksi lasta:
- Eugène Rose (3. syyskuuta 1781 – 21. helmikuuta 1824), toinen aviomies Napoleon Bonaparte adoptoi pojan omakseen, tuleva Italian varakuningas
- Hortense Eugénie Cécile (10. huhtikuuta 1783 – 5. lokakuuta 1837), avioitui Louis Bonaparten kanssa; Hollannin kuningatarpuoliso ja tulevan Ranskan keisari Napoleon III:n äiti.
Maaliskuussa 1785 Joséphine lähti perheensä hyljänneen ja yli vuoden rakastajattarensa kanssa asuneen aviomiehensä ja matkusti äitinsä kutsumana vuonna 1788 pienen tyttärensä Hortensen kanssa kotisaarelleen Martiniquelle,[3] josta palasi vuonna 1790 puhjenneen orjakapinan vuoksi Pariisiin, jossa oli tuolloin meneillään vallankumous.[10]
Terrorin aikana 2. maaliskuuta 1794 yleisen turvallisuuden komitea (Comité de sûreté générale) määräsi hänen vallankumousarmeijassakin palvelleen sekä jakobiineja Ranskan säätyjen yleiskokouksessa edustaneen aviomiehensä Alexandre de Beauharnais'n pidätettäväksi. Koska myös Joséphine oli liian lähellä vastavallankumouksellisia piirejä, komitea määräsi hänetkin pidätettäväksi vallankumouskalenterin mukaan 2. päivänä floréal-kuuta vuonna II (21. huhtikuuta 1794). Hänen aviomiestään syytettiin Ranskan vallankumoussodan Mainzin piirityksen huonosta puolustuksesta vuonna 1793 sekä epäiltiin aristokratiamieliseksi, joten hänet tuomittiin kuolemaan ja mestattiin giljotiinissa 23. heinäkuuta 1794 serkkunsa Augustinin kanssa Place de la Nationilla. Viisi päivää myöhemmin teloitettiin terrorin ajan pääarkkitehti Maximilien Robespierre. Joséphine oli entisessä karmeliittaluostarissa vankina kolme kuukautta 9. päivä thermidor-kuukautta tapahtuneeseen (27. heinäkuuta 1794) thermidorin vallankaappaukseen asti, jonka jälkeen hänet vapautettiin 6. elokuuta 1794,[11][3] mahdollisesti todistusaineiston katoamisen vuoksi.[12]
Leskeytynyt Joséphine de Beauharnais sai myöhemmin takaisin aviomiehensä takavarikoidun omaisuuden, ja hän oli useiden johtavien poliitikkojen rakastajatar.[2] Toisten tietojen mukaan: Leskenä ilman tuloja ja kahden lapsen kanssa, hän selvisi parhaansa mukaan, kunnes hänen ystävättärensä Thérésa de Cabarrus Tallien, josta tuli hänen suojelijansa, esitteli hänet lupaavalle kenraalille, Napoléon Bonapartelle.[13] Hänen 14-vuotias poikansa Eugène pääsi kenraali Louis Lazare Hochen suojatiksi ja hänet lähetettiin kouluun Saint-Germainissa sijaitsevaan Patrick McDermottin johtama Collège Irlandais'iin. Tytär Hortense palasi isoisänsä markiisi de Beauharnaisin ja tämän rakastajattaren madame Renaudin, Joséphinen tädin huostaan Fontainebleauhun, josta 11-vuotias tyttö lähetettiin pian Institution nationale de Saint-Germain-en-Laye'n tyttökouluun, jota johti sen perustaja madame Campan, kuningatar Marie Antoinetten entinen ensimmäinen kamarirouva.[12]
Joséphine näki ensimmäisen kerran elokuussa 1795 Thérésa Tallien Cabarrus'n salongissa häntä kuusi vuotta nuoremman kenraali Napoléon Bonaparten. Heidät esiteltiin toisilleen vasta[7] Joséphinen rakastajan,[14] Paul de Barrasin järjestämän illallisen aikana Luxembourgin palatsissa Pariisissa 15. lokakuuta 1795.[7]
Remove ads
Toinen avioliitto, keisarinna
Tammikuussa 1796 Napoléon kosi, ja heti kun tämä oli nimitetty Italian sotaretkikunnan ylipäälliköksi Joséphine suostui kosintaan[3][11] ja koruton siviilivihkiminen suoritettiin 9. maaliskuuta 1796 pormestarin virastossa muutaman todistajan läsnäollessa, ilman sukulaisia.[7] Napoléon lähti kaksi päivää myöhemmin[15] sotimaan vuosiksi 1796–1797 Italiaan, mutta lähetti romanttisia kirjeitä, joihin Joséphine ei vaivautunut vastaamaan.[2] Hän matkusti kuitenkin miehensä luokse Italiaan, jossa hän innostui hankkimaan mm. paljon erittäin hienoja kameekoruja.[15]
Joséphine, joka oli luultavasti vähemmän rakastunut kuin Napoléon, otti ainakin Bonaparten suvun väitteiden mukaan upseeri Hippolyte Charlesin rakastajakseen.[11][3] Luultavasti kostoksi Napoléon otti rakastajattarekseen alemman upseerin vaimon Pauline Bellisle Fouresin, jota myös "Napoleonin Kleopatraksi" kutsuttiin, koska suhde alkoi Egyptin sotaretken aikana vuosina 1798–1799.[16] Hän uhkasi myös ottaa avioeron Joséphinesta.[3]
Tästä huolimatta Napoléon antoi palattuaan lapsipuoltensa lepyttelemänä vaimolleen anteeksi ja maksoi Joséphinen aikaansaamat valtavat velat. Napoleonin konsulikaudella vuosina 1799–1804 Joséphine varoi aiheuttamasta enempää skandaaleja ja käytti yhteiskunnallista asemaansa edistääkseen aviomiehensä poliittista menestystä.[3]
Heidät vihittiin uudelleen Napoléonin vastahakoisuudesta huolimatta uskonnollisin menoin 1. joulukuuta 1804 ja kruunattiin paavi Pius VII:n avustamana yhdessä keisariksi ja keisarinnaksi Pariisin Notre-Damen katedraalissa 2. joulukuuta 1804.[2] Tämä ei ollut Bonaparten perheelle mieleen, eikä Napoléonin äiti Letizia Bonaparte osallistunut kruunajaisiin poikiensa kesken vallinneen epäsovun vuoksi.[17]
Joséphinen asema näytti nyt turvatulta, hänen tyttärensä Hortense nai vuonna 1802 Napoléonin veljen Louis Bonaparten ja poika Eugène Baijerin kuningas Maksimilian I Joosefin tyttären Amelia Augustan vuonna 1806.
Remove ads
Avioero
Koska Joséphine ei enää yli 45-vuotiaana kyennyt synnyttämään keisarille lasta, hänen täytyi myöntyä avioliiton mitätöintiin. Mitätöinti tapahtui tammikuussa 1810 sillä perusteella, että seurakuntapappi ei ollut läsnä vihkimisessä vuonna 1804, tällä teknisellä yksityiskohdalla vältettiin paavia ja uuden morsiamen isää, Itävallan keisari Fransia kauhistava avioero. Vuonna 1811 Napoleon nai Habsburg-sukuun avioitumalla keisari Fransin ja keisarinna Maria Teresan vanhimman tyttären, arkkiherttuatar Marie Louisen kanssa.[2]
Avioero tuli kalliiksi sekä Napoleonille että Joséphinelle, hän säilytti asemansa ja keisarinna-arvonimensä ja piti käytössään Élysée-palatsin, Navarran linnan Évreux'ssa ja Malmaisonin linnan kaikkine kokoelmineen.[18] Joséphine asui vuonna 1799 hankkimassaan Malmaisonin linnassa 15 kilometriä Pariisista länteen. Hän oli edelleen hyvissä väleissä Napoleonin kanssa, joka maksoi hänen ylellisen elämänsä. Hän perusti linnaan mittavan ruusutarhan, eksoottisten eläinten eläintarhan sekä kasvihuoneita, joissa viljeltiin mm. ananasta. [3] Napoleonin kukistumisen jälkeen hän sai Venäjän keisari Aleksanteri I:n suojeluksen[2] ja otti tämän vastaan tyttärensä Saint-Leun linnassa 24. toukokuuta 1814, vain pari päivää ennen sairastumistaan kurkkukipuun ja kuolemaansa.[19]
Remove ads
Perintö
Joséphine de Beauharnais kuoli äkillisesti 50-vuotiaana kurkkumätään[18] tai verenmyrkytykseen Malmaisonin linnassa toukokuun lopulla 1814. Joittenkin tietojen mukaan ruumiinavauksessa selville saatu kuolinsyy oli myös keuhkokuume.[14]
Keisarinna Joséphinen arkkua kävi tervehtimässä yli 20 000 surijaa.[19] Hänet haudattiin Saint Pierre-Saint Paul'n kirkkoon Rueil-Malmaisoniin.[14]
Joséphine kuoli jättäen jälkeensä lähes kolmen miljoonan frangin velat. Perilliset Eugène ja Hortense teettivät perinnönjakoa varten inventaarion kaikesta kuolinpesän omaisuudesta, sekä kiinteästä että irtaimistosta. Inventaariossa asetettiin hänen omaisuudelleen pyöristettyinä lukuina seuraava arvo: klassiset antiikkiesineet ja muut veistokset 230 000 frangia; huonekalut, kirjat ja soittimet 140 000 frangia; maalaukset, piirustukset ja kaiverrukset 990 000 frangia; jalokivet, muut arvoesineet ja kiinteistöt 9 700 000 frangia. Kun tästä yhdestätoista miljoonasta vähennettiin lähes kolmen miljoonan frangin velat, Eugènen ja Hortensen jäljellä oleva perintö oli yli kahdeksan miljoonaa frangia.[15]
Osa hänen suuresta jalokivikokoelmastaan on poika Eugène de Beauharnais'n Leuchtenberg suvun jälkeläisten kautta periytynyt Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningashuoneille.[20][15][21]
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads