Kelttiläiset kielet

Kelttiläiset kielet ovat indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluva kieliryhmä.^[1] Niiden oletetaan kehittyneen kelttiläisestä kantakielestä eli kantakeltistä. Kelttiläisiä kieliä on aikoinaan puhuttu laajalti Euroopassa, mutta nykyisin niitä puhutaan vain osissa Britteinsaaria ja Ranskan Bretagnessa. Lisäksi niillä on puhujia kelttiläisten kielien puhuja-alueilta lähteneiden siirtolaisten joukossa esimerkiksi Kanadassa ja Argentiinassa. Kaikilla näillä alueilla kelttiläiset kielet ovat vähemmistökieliä. Nykyiset alueet, joilla puhutaan kelttiläisiä kieliä, kuuluvat niin sanottuihin kelttiläisiin maihin. Kelttiläisen kieliryhmän nimesi Edward Lhuyd vuonna 1707.

Kelttikielten puhuma-alueet.

Luokittelu

Kelttiläiset kielet jaetaan puhuma-alueiden perusteella saari- ja mannerkieliin.^[2] Saarikielet jaetaan edelleen goideelisiin ja britannisiin kieliin. Näitä kutsutaan myös Q-kelttiläisiksi ja P-kelttiläisiksi kieliksi, sillä goideeliset kielet suosivat q-äännettä tiettyjen sanojen alussa siinä, kun britanniset kielet suosivat p-äännettä.^[3]

Saarikielet

Saarikieliä puhutaan Britteinsaarilla ja Bretagnen niemimaalla Ranskassa. Moni niistä on säilynyt elävänä nykyaikaan asti, ja joitain kuolleita kieliä on elvytetty.^[3]

Goideeliset kielet

^[4][3]

• gaeli (Skotlanti)
• iiri (Irlanti)
• manksi (Mansaari)

Britanniset kielet

^[4][3][5]

• bretoni (Bretagne)
• korni (Cornwall; kuollut 1700-luvun lopulla, mutta elvytetty uudelleen)
• kymri (Wales)
• kumbri (Cumbria Englannin ja Skotlannin rajalla; kuollut ehkä 1000- tai 1100-luvulla^[6])

Piktin kieli on myös joskus sijoitettu tähän joukkoon.^[7]

Mannerkielet

Mannerkielet kuolivat jo yli tuhat vuotta sitten, mutta niistä on säilynyt kaiverruksia.^[3] Nykyisin tunnetut mannerkielet voidaan jakaa viiteen luokkaan:^[8][7]

• galli (Ranska)
• keltibeeri (Iberian niemimaa)
• galaico (Iberian niemimaa)
• lepontti (Pohjois-Italia)^[9]
• galatia (Galatia)^[8]
• noori^[8]

Lusitanian kieli on myös joskus sijoitettu tähän joukkoon.^[7]

Piirteet

Vaikka eri kelttiläisten kielten välillä on paikoitellen suuriakin eroja, niillä on monia yhteisiä piirteitä

• Konsonanttimutaatiot (saarikielissä) vaikuttavat tietyllä tavalla sanan aloittavaan konsonanttiin tietyssä ympäristössä; esimerkiksi iirin cathair → i gcathair ('kaupunki' → 'kaupungissa')
• Prepositioiden persoonataivutus (saarikielissä); esimerkiksi kymrin heb → hebddyn nhw (ilman → ilman heitä)
• VSO-sanajärjestys^[10]
• infinitiivin sijaan verbaalisubstantiivi
• omistamista ilmaisevan verbin puute (esim. englannin have); omistamista ilmaistaan suomen minulla on rakenteen kaltaisella rakenteella käyttäen prepositiota ja kopulaa