Kiertäjähermo

Kiertäjähermo eli vagushermo (lat. nervus vagus) on kaulassa lähelle pintaa tuleva kymmenes aivohermo^[1] ja tärkein parasympaattinen hermo.

Piirros kiertäjähermosta.

Kiertäjähermolla on useita tehtäviä:

• immunologinen: vagushermo säätelee elimistön immuunipuolustuksessa tarvittavan PCTR1:n tuotantoa^[2]
• parasympaattinen: Hidastaa sydämen toimintaa ja hengitystä sekä lisää mahahapon eritystä
• luustolihasten ohjaaminen muun muassa suussa, esimerkiksi puheen tuottamiseksi
• tuntoaistimusten välittäminen muun muassa korvalehdestä ja korvakäytävästä
• vagushermon haara, palaava kurkunpäähermo, hermottaa suurinta osaa kurkunpään lihaksista.

Joidenkin lääkkeiden, kuten atropiinin, vaikutus välittyy osittain kiertäjähermon kautta.

Kuristuksessa kiertäjähermon puristuminen lisää kuristuksen tehoa. Se onkin yksi kamppailulajien atemi-hermopisteistä, joihin hyökkäämällä pyritään torjumaan tai kukistamaan vastustaja. Monissa tavallisissa henkitorvi- ja verisuonikuristuksissa kiertäjähermo puristuu automaattisesti, sillä se on lähellä pintaa kaulassa, lähellä suuria verisuonia. Kiertäjähermon puristus häiritsee sydämen toimintaa ja hengitystä, mikä yhdessä hengitysteiden tai verisuonten tukkeutumisen kanssa aiheuttaa tajuttomuuden.

Vagusstimulaatio

Kiertäjähermoa saatetaan lääketieteessä käsitellä sykkeen laskemiseksi tai sydämen rytmin korjaamiseksi. Keinoja on useita. Tunnetumpana Valsalvan menetelmä tai pelkkä toispuolinen hierominen. EKG:tä voidaan tällöin käyttää kyseisen terapian samanaikaiseen seurantaan.^[3]