Koboltti - Wikiwand

Koboltti on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Co (lat. cobaltum), järjestysluku 27 ja CAS-numero 7440-48-4. Tiheys on 8,9 g/cm³. Sen sulamispiste on 1 768 K (1 495 °C) ja kiehumispiste 3 200 K (2 927 °C).

Pikafaktoja

Koboltti on kova ferromagneettinen hopeanvalkoinen metalli. Se esiintyy usein nikkelin yhteydessä, ja molempia esiintyy meteoriittiraudassa. Hienojakoinen kobolttimetalli muodostaa tulipalovaaran. Kobolttiyhdisteitä tulisi käsitellä varoen, koska koboltti on lievästi myrkyllistä.

Remove ads

Löytöhistoria ja nimen alkuperä

Muinaisen Egyptin haudoista on löytynyt koboltilla värjättyjä esineitä. Kiinalaisten tiedetään käyttäneen sitä jo aiemmin.^[3]

Nimi koboltti johtuu saksalaisesta myyttisen vuorenpeikon nimityksestä Kobold. Sana on muunnos kreikan pahaa henkeä tarkoittavasta sanasta kobalos, ja samaa alkuperää on myös suomen sana kyöpeli. Saksalaiset kaivosmiehet käyttivät sanaa eräistä myrkyllisistä mineraaleista kuten kobolttihohteesta (CoAsS) ja smaltiitista (CoAs₃), joita esiintyi usein hopeamalmien yhteydessä ja jotka taikauskoisen käsityksen mukaan olivat vuorenpeikkojen myrkyttämiä. Niitä pidettiin täysin arvottomina, kunnes niitä vuonna 1540 keksittiin käyttää lasin värjäämiseen. Tarkemmin näitä väriaineita tutki ruotsalainen Georg Brandt, joka vuonna 1742 eristi niistä ennestään tuntemattoman metallin, joka sai myös nimen koboltti.^[4]

Remove ads

Käyttö

Kobolttia käytetään metalliseoksissa, kuten superlejeerinkiosissa, lentokoneiden suihkumoottoreissa, korroosion- ja vedenkestävissä seoksissa, myös timanttityökaluissa ja teräksen työstämisessä käytetyissä kovametalliseoksissa. Kobolttia käytetään myös magneeteissa ja magneettisena tallennusaineena, Alnico-magneeteissa, katalyytteinä kemianteollisuudessa ja elektrolyyttisenä päällysteenä, keramiikassa, maaleissa ja pariston elektrodeina. Kobolttioksidia käytetään lasin värjäämiseen siniseksi.

Koboltti-60, ⁶⁰Co, keinotekoinen radioaktiivinen isotooppi, on tärkeä radioaktiivinen merkkiaine ja säteilylähde. Sitä käytetään voimakkaan gammasäteilyn tuottamiseen mm. elintarvikkeiden steriloinnissa ja syövän hoidossa (kobolttikanuuna).

Ihmisen ravitsemuksessa

Koboltti on hivenaineena tärkeä monille eliöille, myös ihmiselle. Se on keskeinen komponentti B₁₂-vitamiinissa. Vaikka B₁₂-vitamiinia muodostuu paksusuolessa, sitä tarvitaan jonkin verran myös ravinnosta. Ylimääräistä B₁₂-vitamiinia tarvitsevat vain vegaanit, sillä sitä on esimerkiksi simpukoissa, lohessa, sillissä, maksassa ja kananmunassa.^[3]

Nisäkkäät tarvitsevat pieniä määriä kobolttisuoloja.

Kanadassa kobolttia lisättiin olueen vuosina 1957–1967. Suuren määrän tätä olutta nauttiminen aiheutti vakavan ja usein kuolemaan johtaneen kardiomyopatian. Sittemmin kobolttia ei ole käytetty elintarvikkeiden lisäaineena (muuten kuin B₁₂-vitamiinina).^[5]

Remove ads

Isotoopit

Koboltin ainoa pysyvä isotooppi on ⁵⁹Co. Koboltilta tunnetaan yli 20 radioaktiivista isotooppia. Niistä pitkäikäisimmät ovat ⁶⁰Co (puoliintumisaika 5,27 vuotta), ⁵⁷Co (271,7 päivää), ⁵⁶Co (77,2 päivää) ja ⁵⁸Co (70,9 päivää). Muiden isotooppien puoliintumisajat ovat alle 18 tuntia, useimpien alle sekunnin.^[6]

Tuotanto

Merkittävimmät esiintymisalueet

Aasia

Afrikka

Amerikka

Kuuba

Australia ja Oseania

Koboltin rikastamisessa käytetään useita eri metodeja riippuen malmin rikastusasteesta ja ominaisuuksista.

Vuonna 2005 kobolttiesiintymä Katangan maakunnassa Kongon demokraattisessa tasavallassa tuotti jopa 40 % maailman koboltista.^[7] Kongon poliittinen tilanne vaikuttaa koboltin hintaan merkittävästi.^[8]

Jatkojalostus

Vuonna 2019 Suomi oli maailman toiseksi suurin koboltinjalostaja Kiinan jälkeen.^[9] Kokkolassa sijaitsee yksi maailman merkittävimmistä kobolttijalostamoista. Sen käyttöönotosta ilmoitettiin 18. joulukuuta 1965. Vuonna 2018 Suomi tuotti peräti 15 prosenttia maailman kobolttikemikaaleista. Nykyään kobolttimateriaaleja käsittelee Kokkolassa kaksi yritystä, ulkomaalaisomisteiset Freeport Cobalt ja Umicore Finland. Valtaosa maailman koboltinjalostustoiminnasta on kuitenkin edelleen Kiinan hallinnassa.^[10]^[11]

Lapsityövoima tuotantoketjussa

Merkittävä osa Kongon demokraattisen tasavallan koboltista on peräisin epävirallisista kaivoksista, joissa käytetään myös lapsityövoimaa. Vuonna 2016 Amnesty paljasti lapsityöläisten käytön Katangan kobolttikaivoksissa. Sen tietojen mukaan kaivoksissa työskentelee nuorimmillaan jopa 7-vuotiaita lapsia. Kobolttimalmi myytiin Congo Dongfang Mining -kaivosyritykselle, joka on kiinalaisen mineraalijätti Zhejiang Huayou Cobaltin omistama tytäryritys. Kiinalaisyritys jalosti malmin ja myi sen raaka-aineena kolmelle suurelle akunosien valmistajalle Kiinassa ja Etelä-Koreassa. Nämä akunosien valmistajat puolestaan myivät tuotteensa akkuja valmistaville yrityksille, jotka vuorostaan myivät akkunsa suurille elektroniikkayrityksille.^[12]

Toisaalta estettäessä lapsityövoimaakin käyttävien käsityökaivosten toimintaa Kongossa paikalliset ihmiset köyhtyvät ja koboltti siirtyy suuryhtiöiden huomaan.^[13]

Lapsityövoimalla tehtyä kobolttia ostivat 16 kansainvälistä suuryritystä: Apple, Daimler, HP Inc, Huawei, Lenovo (omistaa Motorola Mobilityn), Microsoft, Samsung Electronics, Samsung SDI, Sony, Tianjin Lishen Battery Joint-Stock, Vodafone Group, Volkswagen, ATL, BAK, BYD ja Dell.^[14]

Kobolttia
Kobolttimalmia
Bristolinsinistä lasia, sinisyys tulee koboltista.
Ernie Ball Inc.:n valmistamia sähkökitaran kieliä: kielet sisältävät kobolttia lisäämään ulostuloa ja soinnin kirkkautta.