Alfa

kreikkalaisten aakkosten 1. kirjain From Wikipedia, the free encyclopedia

Remove ads

Alfa (isona kirjaimena Α, pienenä α, kreik. άλφα) on kreikkalaisen kirjaimiston ensimmäinen kirjain. Sillä merkitään laveaa väljää vokaalia, joka ääntyi alun perin muinaiskreikassa joko lyhyenä [a] tai pitkänä [aː], mutta nykykreikassa aina lyhyenä. Kreikkalaisissa numeroissa alfan lukuarvo on 1.[1]

Tämä artikkeli käsittelee kirjainta. Muita merkityksiä on sivulla Alfa (täsmennyssivu). Tänne ohjaavan sanan ”Alpha” muita merkityksiä on sivulla Alpha (täsmennyssivu).

Latinalaisessa kirjaimistossa alfaa vastaa kirjain A/a ja kyrillisessä kirjaimistossa muodoltaan samannäköinen kirjain А/а. Suomen kieleen alfa translitteroidaan sekä muinaiskreikasta että nykykreikasta a.

Remove ads

Muoto ja sen historia

Alfa on kehittynyt foinikialaisen kirjaimiston kirjaimesta (alf tai tarkemmin translitteroituna ʾalf), joka ei tosin äänteellisesti edustanut vokaalia vaan kreikkalaisille vierasta glottaaliklusiilia [ʔ]. Kirjaimen alkuperäinen muoto ilmeisesti kuvasti härän päätä, jonka kaksi sarvea osoittivat oikealle tai yläviistoon; kreikkalainen suuraakkonen Α on kuitenkin kääntynyt ylösalaisin, niin että ”sarvet” osoittavat alaspäin.[2] Muodoltaan pyöreähkö kreikkalainen pienaakkonen α puolestaan muistuttaa silmukkaa, jonka päät risteävät kirjaimen oikealla sivulla.

Variantteja

Arkaaisissa kirjaimistoissa alfa oli usein vielä ”kyljellään” foinikialaisen esikuvan tavoin. Myöhemmin se kääntyi nykyiseen asentoon.[3] Alfa oli käytössä kaikissa paikallisissa kreikkalaisissa kirjaimistoissa, ja sen muoto oli niissä kaikissa suhteellisen samanlainen ja muistutti jo paljon kirjaimen nykyistä muotoa.[4]

Epigrafisissa lähteissä alfasta esiintyy muun muassa seuraavanlaisia variantteja:[5]

Latinalainen alfa

Kansainväliseen foneettiseen kirjaimistoon (IPA) sisältyy erikseen niin sanottu latinalainen alfa ɑ, joka muistuttaa kreikkalaista pienaakkosta, mutta tapaa olla oikealta sivultaan suoralinjaisempi (joissain kirjasinlajeissa tai -leikkauksissa ja etenkin käsin kirjoitettaessa myös latinalainen pienaakkonen a saattaa näyttää samalta kuin latinalainen alfa, mutta usein pienaakkosessa a silmukkaosa on pienempi ja oikealta sivulta sen yläpuolelle kurottuu kaari). Foneettisessa kirjoituksessa latinalaisella alfalla merkitään laveaa väljää takavokaalia, jota suomen oikeinkirjoituksessa lähinnä vastaa a-kirjain. Latinalainen ylösalainen alfa ɒ puolestaan merkitsee vastaavanlaista mutta lavean sijasta pyöreänä ääntyvää vokaalia.

Kummastakin foneettisesta kirjaimesta on lisäksi kehitetty suuraakkonen, joka on muodoltaan kuin isonnettu pienaakkonen. Suuraakkosia ei tarvita foneettisessa kirjoituksessa, mutta niitä voidaan käyttää pienaakkosten ohella eräiden kielten oikeinkirjoituksessa.

Remove ads

Merkityksiä

  • Alfaa käytetään usein merkitsemään ensimmäistä tai merkityksellisintä.
  • Etenkin kristillisessä kuvakielessä alfa tarkoittaa alkua osana iankaikkisuuden tai täydellisyyden symboliikkaa: alfa ja oomega = aa ja oo = alku ja loppu; viittaa Ilmestyskirjaan.[6] Nykykielessä ilmauksella A ja O tavallisesti tarkoitetaan puheena olevan asian keskeisintä tai olennaisinta puolta.[2]
  • Radioaktiivisessa hajoamisessa alfahiukkanen on radioaktiivisesta ytimestä irtoava heliumydin, joka muodostuu kahdesta protonista ja kahdesta neutronista.
  • Tietokoneohjelmien kehityksessä alfavaihe on kehityksen hyvin varhainen vaihe, jossa ohjelma saattaa olla hyvinkin epävakaa. Alfavaiheen ohjelmaversiota kutsutaan alfaversioksi.
  • Alfa-sukupolvi, vuosina 2010–2024 syntyneet henkilöt
  • Alfa on espartoheinästä (Stipa tenacissima) tehdyn paperikuidun toinen nimi.
  • Alfa on a-kirjainta tarkoittava radioaakkonen.
Remove ads

Tietokonejärjestelmissä

Tietokoneissa alfa koodataan eri merkistöissä seuraavasti:

Lisätietoja Merkki, Unicode ...

Lähteet

Aiheesta muualla

Loading related searches...

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads