Latokartano (yleiskäsite)

Latokartano eli karjatalo (ruots. ladugård) tarkoitti entisaikaan linnan tai pääkartanon alaista sivutilaa tai läheistä lampuotitilaa.^[1][2] Kuninkaanlatokartano (kungsladugård) oli kuninkaankartanon tai linnan yhteydessä toiminut karjatila, jota johti latokartanovouti.^[3] Se oli suurtila, joka vastasi linnan maanviljelystä ja karjanhoidosta tuottaen muonaa linnan väelle.^[4] 1600-luvun lopulla useimmista latokartanoista tuli itsenäisiä tiloja, joita kruunu vuokrasi.^[3] Rälssilatokartano tai rälssikarjatalo oli säteritilaan liitetty lampuotitila, joka nautti samasta verovapaudesta kuin itse säteritila.^[5]

Turun linnan latokartanoita olivat 1500-luvulla Iso-Heikkilän, Vähä-Heikkilän, Ruissalon, Kuusiston ja Lausteen kartanot, Hämeen linnan latokartanoita Ojoisten, Saaristen ja Hätilän kartanot, Olavinlinnan latokartanoita Aholahden ja Heikinpohjan kartanot ja Viipurin linnan latokartanoita Linnan ja Ykspään kartanot.^[2][6]