Leo Suonpää

Leo Evald Suonpää (15. kesäkuuta 1911 Oulu – 12. maaliskuuta 1996 Tampere) oli suomalainen poliitikko. Hän oli kansanedustaja Suomen kansan demokraattisen liiton eduskuntaryhmässä (1954–1969), Tampereen kaupunginvaltuuston ja -hallituksen varapuheenjohtaja, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri (1966–1968), kolmesti presidentin valitsijamies (1956, 1962, 1968) sekä Suomen kommunistisen puolueen poliittisen toimikunnan jäsen (1954–1969, 1970–).^[1]

Leo Suonpää

Leo Suonpää osallistui politiikkaan kommunistien salaisissa soluissa 1930-luvulta alkaen. Hän istui tästä syystä kaksi vankilassa vuosina 1934–1936. Sotien jälkeen hän nousi julkisen SKP:n Tampereen piirijärjestön piirisihteeriksi. Hän luopui virasta tultuaan valituksi eduskuntaan 1954. Samana vuonna Suonpää nousi myös SKP:n korkeimpaan johtoon, poliittiseen toimikuntaan. Veli-Pekka Leppänen on pitänyt Suonpäätä tuon ajan merkittävimpänä "ei-helsinkiläisenä" suomalaiskommunistina.^[2]

SKP:n jakauduttua 1960-luvun lopulla Suonpää siirtyi puolueopposition riveihin, joiden joukossa hän edusti maltillista siipeä.^[2] Puolueen hajottua 1980-luvun puolivälissä Suonpää toimi huhtikuusta joulukuuhun 1986 Demokraattisen vaihtoehdon puheenjohtajana.^[3]