Lockstedter Lager

Lockstedter Lager (suom. Lockstedtin leiri) oli nykyisen Hohenlockstedtin alueella Holsteinissa sijainnut Saksan armeijan harjoitusalue. Aluetta alettiin rakentaa vuonna 1870.^[1] Sen käyttö sotilasharjoitusalueena päättyi vuonna 1927. Suomessa leiri tunnetaan jääkärien koulutuspaikkana. Alueella on suomalaisten jääkärien muistomerkki.

Lockstedter Lager vuonna 1908 ilmapallosta otetussa kuvassa.

Lockstedtin sotilaskoti

Wasserturm–vesitorni, joka toimi jääkärien maamerkkinä harjoituksissa Lockstedter Lagerin ympäristössä.

Kuvanveistäjä Lauri Leppäsen toteuttama jääkärien muistomerkki Hohenlockstedtissa.

Lageruhr

Lockstedter Lager kuului 1910-luvun Saksan suurimpiin sotilaallisiin harjoitusalueisiin. Se oli kooltaan noin 8×12 kilometriä eli 96 neliökilometriä.^[2]

Lockstedter Lager sijaitsi Itzehoen ja Kellinghusen pikkukaupunkien lähellä, noin 60 kilometriä tuolloisen Hampurin luoteispuolella. Aluetta rajaavat Elbejoki ja Kielin kanava.^[2] Alueen rakentaminen oli aloitettu vuosina 1870–1871 Saksan–Ranskan sodan aikana ranskalaisten sotavankien työnä.

Suomalaisten jääkärien koulutus

Suomalaisia sotilaskoulutusta hakevia vapaaehtoisia pfadfindereitä eli ”partiolaiskurssilaisia”, ensimmäisiä jääkäreitä, alkoi saapua leirille 25. helmikuuta 1915 muodostaen Lockstedtin koulutusjoukon, josta muodostettiin Jääkäripataljoona 27. Viimeisenä suomalaispataljoonaan kuuluneena osastona siellä majaili ja harjoitteli täydennysosasto helmikuuhun 1918 asti. Suomalaisten keskuudessa leiristä käytettiin myös nimilyhennettä ”LoLa” (nimestä Lockstedter Lager).^[3]

Pfadfinderit majoitettiin aluksi Massiv-Baracke 4 -nimellä tunnettuun kaksikerroksiseen tiilikasarmiin. Kasarmi kuului alueen parhaisiin, sillä seitsemän uuden kasarmin ryhmä oli rakennettu vuosina 1912–1914.^[4] Kasarmi 4 käsitti kahdeksan tupaa, joista kuhunkin mahtui 20 miestä, sekä yhteisen Unterhaltungzimmerin, seurusteluhuoneen. Ruokailua varten oli erillinen kanttiini ja siisteydestä huolehtivat aluksi sotilaspalvelijat eli ordonanssit, sillä pfadfindereitä pidettiin Saksan vieraina.^[5] Toiminnan salaamiseksi "partiopoikien" kasarmi kylläkin eristettiin piikkilanka-aidalla muusta leirialueesta.^[1][6][7]

Kun harjoitusjoukko vähitellen laajeni pataljoonaksi, komppaniat sijoitettiin omiin kasarmeihinsa. Loppuvuonna 1915 perustetut 3. ja 4. komppania sekä tykistöjaos saivat asuakseen kesäkäyttöön tarkoitetut peltiparakit, joita lämmitettiin kehnoilla kivihiiltä käyttävillä kamiinoilla.^[8]

Leirialueesta osaksi Hohenlockstedtin kuntaa

Versaillesin rauhansopimus merkitsi Lockstedter Lagerin sotilaskäytön loppua vuonna 1919. Alue suljettiin ja sotilaskäyttöön liittyvät tilat ja laitteet purettiin.^[9] Tyhjilleen jääneitä kasarmeja korjattiin asuntokäyttöön vuodesta 1926 lähtien. Lockstedter Lagerin kunta perustettiin seuraavana vuonna. Alueelle alettiin rakentaa urheilukoulua vuonna 1932. Natsien valtaannousun myötä se muutettiin SA-järjestön urheilukouluksi ja vuonna 1938 edelleen SA:n koulutuskeskukseksi.^[9]

Armeijan ammustehtaan rakentaminen alueelle synnytti sotilaallista ja taloudellista toimeliaisuutta. Rakentamiseen osallistui sotilaiden ohella mm. poliittisia vankeja. Saksan tappion toisessa maailmansodassa häämöttäessä talvella 1944–1945 Lockstedter Lageriin evakuoitiin suuri määrä pakolaisia Saksan itäosista. Sodan jälkeen sotilasrakennelmat purettiin jälleen.^[9]

Vuonna 1956 Lockstedter Lager ja lähitaajamat Springhoe, Bücken, Hungriger Wolf, Ridders ja Hohenfiert yhdistyivät Hohenlockstedtin kunnaksi.^[10] Hohenlockstedt on Lapuan ystävyyskunta.^[11]