Lokomobiili

Lokomobiili (myös höyrylokomobiilina tunnettu) on pääasiassa maatalouden voimakoneena käytetty yhdeksi kokonaisuudeksi rakennettu höyrykattila ja mäntähöyrykone teholtaan yleensä 5–10 kW, joka oli tavallisesti varustettu pyörillä niin, että sitä voitiin kuljettaa käyttöpaikalta toiselle hevosten vetämänä. Lokomobiiliksi on nimitetty myös suurempitehoisia, kiinteästi asennettavia höyrykoneen ja -kattilan yhdistelmiä, joita valmistettiin teollisuuden voimakoneiksi.^lähde?

Kolumbia-lokomobiili vuodelta 1913, valmistaja Porin Konepaja.

Lokomobiilin polttoaineena maataloudessa käytettiin Suomessa lähes poikkeuksetta puuta. Lokomobiili kehittyi käyttökelpoiseksi Englannissa ja Yhdysvalloissa 1800-luvun puolivälissä. Suomessa ne alkoivat yleistyä 1890-luvulla, ensin ulkomailta tuotuina ja sitten kotimaassa valmistettuina. Tärkein käyttötarkoitus oli puimakoneen pyörittäminen. Polttomoottori syrjäytti lokomobiilin uusien koneiden markkinoilta 1920-luvulla. Sodan aiheuttaman moottoripolttoainepulan vuoksi lokomobiileja oli käytössä aina 1950-luvun alkuun saakka kunnes maaseudun sähköistys ja yleistyvät traktorit (joissa oli hihnapyörä paikallaan olevien kuormakoneiden pyörittämiseen) tekivät ne lopullisesti tarpeettomiksi. Enimmillään Suomessa oli käytössä noin 6 000 lokomobiilia.^lähde?

Oman höyrykoneensa voimalla itsenäisesti liikkumaan kykeneviä lokomobiileja nimitetään vetokoneiksi.^lähde?

Aiheesta muualla