Litosfäärilaatta

Litosfäärilaatta on kappale Maan litosfääriä.^[1] Mannerlaatta on nimityksenä harhaanjohtava sikäli, että mannerlaatat eivät noudata mannerten rajoja. Tästä syystä käytetään termiä litosfäärilaatta viitaten litosfääriin eli maapallon kivikehään tai tektoninen laatta viitaten laattatektoniikkaan eli teoriaan litosfäärilaattojen liikkeistä. Kratoniksi eli mannerytimeksi sanotaan hyvin vanhaa mantereen osaa^[1], jonka usein edellytetään olevan isostaattisessa tasapainossa.

Kartta suurimmista litosfäärilaatoista.

Maan kiinteä ulkokerros koostuu paristakymmenestä litosfäärilaatasta, jotka ”kelluvat” vaipan raskaamman kiviaineksen päällä. Mannerliikunnot tarkoittavat mantereiden liikkumista laattatektoniikan vaikutuksesta. Laatat liikkuvat jatkuvasti toistensa suhteen, aiheuttaen maanjäristyksiä ja tulivuoritoimintaa, lähinnä laattojen reunoilla, jossa ne törmäävät tai työntyvät toistensa alle. Toisaalta uutta laattamateriaalia eli merenpohjaa muodostuu valtamerten keskellä. Näin tapahtuu esimerkiksi Islannissa, jossa epätavallisen voimakas vulkanismi on peittänyt mahdollisesti paljastuneet vaipan osat alleen.^[1]

Litosfäärilaattojen liikettä ajaa viime kädessä painovoima, joka saa useita ilmiasuja laattatektonisessa systeemissä.

Mannerlaatat

Suuret laatat

• Afrikan laatta (mantereinen)
• Antarktiksen laatta (mantereinen)
• Etelä-Amerikan laatta (mantereinen)
• Euraasian laatta (mantereinen)
• Indo-Australian laatta (mereinen/mantereinen, Australian laatta ja Intian laatta yhdistyivät 50–55 miljoonaa vuotta sitten)
• Pohjois-Amerikan laatta (mantereinen)
• Tyynenmeren laatta (mereinen)

Pienempiä laattoja

• Adrianmeren laatta (mereinen)
• Anatolian laatta
• Arabian laatta (mantereinen)
• Egeanmeren laatta (mereinen)
• Filippiinien laatta (mereinen)
• Juan de Fucan laatta
• Karibian laatta (pääosin mereinen)
• Kookossaaren laatta (mereinen)
• Nazcan laatta (mereinen)
• Scotian laatta

Laattojen liikettä ajavat voimat

Useiden voimien hypotetisoidaan vaikuttavan mannerlaattojen liikkeeseen^[2]:

• Subduktioveto (engl. slab pull), joka liittyy verrattain kylmän alityöntyvän ja uppoavan laatan raskauteen
• Keskiselänteen työntö (engl. ridge push), joka on keskiselänteen vuorijonojen laattaan kohdistama työntävä voima
• Imuvoima (engl. suction force), joka imee mantereita alityöntövyöhykkeitä kohti
• Vaipan veto (engl. mantle drag), joka liittyy viskoosiin kytkentään litosfäärin ja astenosfäärin välillä
• Transformisiirrosten vastusvoima (engl. transform resistance), joka pyrkii hidastamaan jo olemassa olevia laattaliikkeitä
• Törmäysvastus (engl. colliding resistance), joka on konvergoiville laattarajoille ominainen

Näistä kolmea ensimmäistä pidetään tärkeimpinä yksittäisinä laattaliikettä ajavina voimina.