Mazurek Dąbrowskiego

Mazurek Dąbrowskiego (suom. "Dąbrowski-masurkka") on Puolan kansallislaulu, joka tunnetaan paremmin nimellä Jeszcze Polska nie zginęła (suom. ”Sortunut ei Puola vielä”). Tekstin on kirjoittanut Józef Wybicki Italian Lombardiassa vuonna 1797, seurattuaan maanpaossa eläneen Jan Henryk Dąbrowskin johtamien puolalaisjoukkojen harjoituksia. Laulun alkuperäinen nimi onkin Pieśń Legionów Polskich we Włoszech (suom. "Puolalaisten legioonien laulu Italiassa").^[1] Laulu tuo voimakkaasti ilmi sen toiveikkaan tunnelman, joka Puolassa vallitsi Napoleonin sotien aikaan. Puolalaiset toivoivat Napoleonin palauttavan Puolalle sen itsenäisyyden, tosin turhaan. Puolan parlamentti valitsi laulun maan kansallislauluksi 1926.^[1]

Mazurek Dąbrowskiego
Kansallislaulun nuotit
Valtio	Puola
Säveltäjä	kiistanalainen
Sanoittaja	Józef Wybicki
Suomenkielinen nimi	Dąbrowski-masurkka
Kansallislaulu soitettuna
Infobox OK

Sekä preussilaiset että venäläiset kielsivät laulun laulamisen vuonna 1815, mutta tämä ei horjuttanut sen suosiota puolalaisten keskuudessa. Dąbrowski-masurkasta tuli Puolassa hyvin suosittu vapauslaulu, ja sitä laulettiin sekä vuosien 1830 että 1863 kapinoiden että Euroopan hullun vuoden (1846) aikana.^[2] Tämän johdosta slovakialainen runoilija Samuel Tomašik kirjoitti Dąbrowski-masurkan melodiaan uuden, slaaveille suunnatun vallankumoushymnin nimeltään ”Hej, sloveni” (suom. "Ylös, slaavit!"). Toisen maailmansodan jälkeen tästä tuli uudelleenperustetun Jugoslavian kansallishymni, tosin hieman mukaillulla sävelellä.

Kolmannessa säkeistössä mainittu 'Czarniecki' viittaa Stefan Czarnieckiin, joka johti 1600-luvulla menestyksekkäästi puolalaisten vastarintaa ruotsalaisia miehitysjoukkoja vastaan. Neljännen säkeistön 'Basia' on Barbaran puolalainen hellittelymuoto.

Sävelmän alkuperästä ei ole täyttä varmuutta, mutta säveltäjiksi mainitaan joskus Michał Kleofas Ogiński. Sävelmä on kuitenkin tyyliltään hyvin puolalainen ja voi olla myös kansanlaulu.^[3][4][5]

Puolankieliset sanat

Jeszcze Polska nie zginęła,

Kiedy my żyjemy.

Co nam obca przemoc wzięła,

Szablą odbierzemy.

Marsz, marsz, Dąbrowski,

Z ziemi włoskiej do Polski,

Za twoim przewodem

Złączym się z narodem.

Przejdziem Wisłę, przejdziem Wartę,

Będziem Polakami,

Dał nam przykład Bonaparte,

Jak zwyciężać mamy.

Marsz, marsz, Dąbrowski...

Jak Czarniecki do Poznania

Po szwedzkim zaborze,

Dla ojczyzny ratowania

Wrócim się przez morze.

Marsz, marsz, Dąbrowski...

Już tam ojciec do swej Basi

Mówi zapłakany:

”Słuchaj jeno, pono nasi

Biją w tarabany.”

Marsz, marsz, Dąbrowski...

Wybickin kirjoittaman Dąbrowski-masurkan alkuperäisversio sisälsi näiden lisäksi kaksi säkeistöä, jotka eivät kuulu Puolan viralliseen kansallishymniin:

Niemiec, Moskal nie osiędzie,

Gdy jąwszy pałasza

Hasłem wszystkich zgoda będzie

I Ojczyzna nasza

Marsz, marsz, Dąbrowski...

Na to wszystkich jedne głosy

Dosyć tej niewoli!

Mamy Racławickie kosy

Kościuszkę, Bóg pozwoli.

Marsz, marsz, Dąbrowski...

Hilkka Norkamon suomennos

Sortunut ei Puola vielä,

kansa uljas elää!

Milloin uhkaa vaara siellä,

kalpa säihkyy, helää.

Eespäin, Dąbrowski, rientäen Puolaa kohti,

liität yhteen meitä, johdat taiston teitä!

Poikki Wisłan, poikki Wartan,

puolalaisna aina,

muistain Bonaparten vallan,

käymme voitokkaina!

Eespäin, Dąbrowski...

Niin kuin Poznaniin Czarniecki,

vuoksi ruotsalaisten,

meillä isänmaahan retki,

halki merten, maitten.

Eespäin, Dąbrowski...

Lausui isä Basiallensa

kyynel poskipäillä:

”Kuulla äänet rumpujensa,

kohta voit jo täällä!”

Eespäin, Dąbrowski...