Merinisäkäs

Merinisäkkäät^[1] ovat nisäkkäitä, jotka ovat sopeutuneet hyvin merielämään ja saavat ravintonsa pääasiassa vedestä. Useimmat merinisäkäslajit elävät meressä joko koko ajan tai ajoittain. Jotkin lajit elävät järvissä tai joissa, mutta niidenkin edeltäjien arvellaan kehittyneen meressä.^[2]

Pullokuonodelfiini (Tursiops truncatus) on valaisiin kuuluva merinisäkäs.

Useimmat biologit sisällyttävät merinisäkkäisiin nämä viisi nisäkäsryhmää:^[2]

• valaat (mukaan lukien delfiinit ja pyöriäiset)
• eväjalkaiset (hylkeet, merileijonat ja mursu)
• sireenieläimet (manaatit ja dugongi)
• merisaukko
• jääkarhu

Esihistoriallisina aikoina elivät lisäksi lahko Desmostylia, karhusuku Kolponomos ja vesilaiskiaiset.^[3]

Jokainen merinisäkkäiden ryhmä sopeutui merielämään itsenäisesti, eivätkä ryhmät ole taksonomisesti sukua toisilleen. Valaat ja sireenieläimet ovat menettäneet mereen sopeutuessaan kokonaan takaraajansa, eväjalkaisten takaraajat ovat sopeutuneet liikkumiseen vedessä, ja kaikki ryhmät ovat muuttuneet virtaviivaisiksi vedessä liikkumista varten. Vähiten ovat muuttuneet merisaukko ja jääkarhu.^[2]

Kaikille merinisäkkäille on yhteistä se, että ne saavat ruoastaan kaiken tai suurimman osan merestä, tai joskus makeasta vedestä. Valaat ja sireenieläimet viettävät koko elämänsä vedessä. Muut merinisäkkäät viettävät aikaa myös rannalla esimerkiksi lisääntyäkseen, levätäkseen tai luodakseen nahkansa.^[2]

Katso myös

• Pohjois-Atlantin merinisäkäskomissio