Michel Petrucciani

Michel Petrucciani (28. joulukuuta 1962, Orange, Ranska – 6. tammikuuta 1999, New York, Yhdysvallat) oli ranskalaissyntyinen jazzpianisti, jonka vanhemmat olivat italialaisia. Hänen koko perheensä oli musikaalinen, ja hän soitti jo lapsena rumpuja yhtyeessä isänsä (Tony Petrucciani) ja veljiensä (Louis Petrucciani, Philippe Petrucciani) kanssa.^lähde?

Michel Petruccianin hauta Père-Lachaisessa

Petruccianilla oli synnynnäinen Osteogenesis Imperfecta -sairaus, joka ilmeni ulkoisesti pienikokoisuutena (pituus hieman yli metrin) ja luuston heikkoutena. Vaikka hän koki aina soittaessaan kipuja, hän oli lahjakas sekä taitava jazz-pianisti.^lähde?

Kun Petrucciani oli lapsi, hänen isänsä osti vanhan, lähes hajonneen pystypianon, johon rakensi pedaalit, jotta Michel ylettyisi niille. Petrucciani opiskeli klassista musiikkia 8 vuotta, mutta muutti sen jälkeen tyylisuuntansa jazziksi, koska rakasti improvisoimista ja halusi tehdä omaa musiikkia.^lähde?

Petrucciani piti ensimmäisen konserttinsa ammattilaisena jo 14-vuotiaana Cliousclat-festivaaleilla, Ranskassa.^lähde?

Petrucciani muutti 20-vuotiaana New Yorkiin. Hänen uransa pääsi täyteen vauhtiin kun hän tapasi saksofonisti Charles Lloydin Kaliforniassa vuonna 1982.^lähde?

Henkilökohtainen elämä

Petruccianin elämäntyyli alkoi jo 90-luvulla muodostua hänen terveydelleen ongelmaksi. Hän teki vuonna 1998 pelkästään 140 esiintymistä ja noina vuosina hän ajautui juomaan sekä käytti myös säännöllisesti kokaiinia. Petrucciani kuoli keuhkokuumeen aiheuttamiin komplikaatioihin vain viikko ennen hänen 36-vuotissyntymäpäiviään 6. tammikuuta 1999 newyorkilaisessa sairaalassa.^lähde?

Hänet on haudattu Pariisissa sijaitsevalle Le Père-Lachaisen hautausmaalle, lähelle Frédéric Chopinin hautaa.^lähde?

Albumit

• Flash (1980)
• Michel Petrucciani (1981)
• Date with Time (1981)
• Estate (1982)
• Toot Sweet (Owl, 1982) feat. Lee Konitz
• Darn that Dream (1982)
• Oracle's Destiny (1982)
• 100 Hearts (1983)
• Live at the Village Vanguard (1984)
• Note'n Notes (1984)
• Cold Blues (1985)
• Pianism (1985)
• Power of Three* Michel plays Petrucciani (1987)
• Music (1989)
• Conversations With Michel（1988, 1989) (with Bob Malach)
• The Manhattan Project
• Playground (1991)
• Live (1991)
• Conversation (1992) with Tony Petrucciani
• Promenade with Duke (1992)
• Marvellous (1994)
• Michel Petrucciani & NHOP (Live) (1994)
• Conference De Presse (with Eddy Louiss) (1994)
• Au Theatre Des Champs-Élysées (1994)
• Dreyfus Night in Paris (1994)
• Flamingo (with Stéphane Grappelli) (1995)
• Michel Petrucciani (1996)
• Both Worlds (1997)
• Solo Live in Germany (1997)
• Trio in Tokyo (1997)

Aiheesta muualla

• A Tribute To Michel Petrucciani (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi)

Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.