Secure Digital

From Wikipedia, the free encyclopedia

Secure Digital
Remove ads

Secure Digital (yleisesti käytetty lyhenne SD) on yleisesti digikameroissa, älypuhelimissa ja kämmentietokoneissa käytetty muistikorttityyppi, jonka ominaisuuksia ovat muun muassa

  • kopiointisuojaus, joka on tarpeen eritoten pelejä ja ohjelmistoja kannettaville päätelaitteille (matkapuhelimet yms.) kaupattaessa ja
  • ylikirjoitussuojaus, joka estää vahingossa esimerkiksi valokuvien päälle tallentamisen tai kortin alustamisen suojan ollessa päällä sekä
  • pieni fyysinen koko, mutta verrattain suuri tallennuskapasiteetti.
Pikafaktoja
Thumb
Kingstonin valmistama 128 megatavun Secure Digital -muistikortti
Thumb
miniSD-kortti (oik.) ja SD-sovitin
Thumb
Vedenpitävä säilytyslaatikko

SD:n lähin kilpailija on CompactFlash. CompactFlash tarjoaa paremman tiedonsiirtonopeuden ja maksimikapasiteetin. lähde?

Muistikortin ovat kehittäneet Matsushita (Panasonic), SanDisk ja Toshiba.[1] Muistikortin tekniikka perustuu vanhempaan MultiMediaCardiin.

SD-muistikorttiperheeseen kuuluvat myös miniSD- ja microSD-kortit.

SD-standardi on melko tiukka, sillä kuka vain ei voi kirjoittaa avoimeen lähdekoodiin perustuvia ajureita kortille, vaan on oltava SD-järjestön jäsen, mikä maksaa noin 1 200 € vuodessa. Useat avoimen lähdekoodin järjestelmät tosin tukevat SD-kortteja lukevia asemia ja oheislaitteita (esimerkiksi USB-kortinlukijoita), koska nämä näkyvät tietokoneelle tavallisina levyasemina. Lisensointimaksu vaikeuttaa lähinnä SD-kortteja tukevien sulautettujen järjestelmien toteuttamista.

Remove ads

miniSD

miniSD on yksi Secure Digital -muistikorttiperheen muistikorteista. Sen esitteli SanDisk CeBIT 2003-messuilla ja ensiesittelyn myötä miniSD liittyi pienten muistikorttien luokkaan, johon kuuluivat ennestään Memory Stick Duo - ja xD-muistikortit.

SD Association otti miniSD:n laajennukseksi SD-muistikorttistandardiin vuonna 2003. Korttityyppiä käytetään etenkin matkapuhelimissa, myyntipakkaukset varustetaan usein sovittimella, jolla miniSD-korttia voidaan käyttää myös niissä laitteissa, joissa on SD-muistikorttipaikka. miniSD-korttia tekevät useat valmistajat ja niitä myydään useilla eri nimikkeillä.

Remove ads

microSD

microSD on SD-korttiperheen toistaiseksi pienin korttityyppi. Kortin kehitti alun perin SanDisk ja aluksi sitä kutsuttiin nimellä T-Flash ja sen jälkeen nimellä TransFlash. Nimi muutettiin microSD:ksi kun SD Card Association (SDA) otti sen osaksi SD-korttiperhettä.

SDA julkaisi uuden tyypin CTIA Wireless 2005-tapahtumassa 14. maaliskuuta 2005 ja lopullinen spesifikaatio julkaistiin 13. heinäkuuta 2005. Julkaisuhetkellä tyyppiä oli saatavana 32, 64 ja 128 MB -koossa ja heinäkuussa 2006 SanDisk julkaisi 2 gigatavun kokoisen microSD-kortin. Vuonna 2016 oli tarjolla jo 128 GB:n tallennuskapasiteetilla varustettuja microSDXC – muistikortteja.

Remove ads

SDHC

SDHC (Secure Digital High Capacity) mahdollistaa yli 2 GB (4–32 GB) tallennuskapasiteetin (SD standardi v2). SDHC ei ole oma korttityyppinsä vaan sitä valmistetaan SDHC-, MiniSDHC- ja MicroSDHC-versioina. SDHC-kortteja voidaan käyttää ainoastaan niitä tukevissa laitteissa. Lähes kaikki uudemmat SD-korttia käyttävät digitaalikamerat tukevat sitä.

SDXC

SDXC (Secure Digital Extended Capacity) tukee kortteja aina 2 TB tallennuskapasiteettiin saakka. Se perustuu SD-standardin versioon v3. Kuten SDHC se ei ole uusi korttityyppi, mutta vaatii erillisen tuen luku-/kirjoituslaitteilta.

SDUC

SDUC tukee yli 2 teratavun kapasiteettia 128 teratavuun saakka.[2] SDUC-laitteet tukevat myös vanhempia kortteja, mutta SDUC-kortit toimivat vain SDUC-laitteissa.[3] SD 8.0 -standardin mukaiset SDUC kortit voivat olla 128 teratavua.[4]

Nopeusluokat

Muistikorttien nopeukissa käytettiin aiemmin Class-luokitusta Class 2 – Class 10. Nopeuksien kasvaessa luokitustapaa on muutettu, ja nykyisinmilloin? vakiintunein tapa on ilmoittaa kirjoitus- (Write) ja lukunopeudet (Read). Myös V30, V60, V90 sekä U1 ja U3 viittaavat kortin nopeuksiin. Sovellusnopeuksille on annettu omat luokituksensa A1 ja A2. UHS-I ja UHS-II ovat muistikortin väylänopeuksia, joissa UHS-I maksimi on 104 MB/s ja UHS-II jopa 624 MB/s.

SD Express on uudempi formaatti, jonka tavoitteena on moninkertaistaa siirtonopeudet.[5] SD Express julkaistiin SD määrittelyversion 7.0 myötä vuonna 2018. SD Express -väylä perustuu PCI Express ja NVM Express -pohjaiselle väylälle ja protokollalle.[6]

Lisätietoja Väylä, Väylän logo ...

Kortin nopeusluokka määritellään minimikirjoitusnopeudella. Standardin on määritellyt virallinen SD-standardia hallinnoiva SD Association. Luokka Class 1 vastaa 8 Mbit/s (1 Mt/s) kirjoitusnopeutta.[9]

Nykyiset SD- SDHC- ja SDXC-muistikorttien Speed Class ja UHS Speed Class-luokitukset:

Lisätietoja Pienin sarjamuotoinen kirjoitusnopeus, Nopeusluokka ...
Lisätietoja Sovelluksen suorituskykyluokka, Pienin yhtäjaksoinen sarjamuotoinen kirjoitusnopeus ...

Useilla sovelluksilla ja laitteilla on oikein toimiakseen minimivaatimukset tallennusmedialle. Ennen kortin ostoa onkin hyvä varmistaa laitteen vaatimukset kortin nopeudelle. Standardin vaatimukset täyttävissä korteissa nopeusluokka on selkeästi merkittynä kortin etiketissä. Halvimmista korteista merkintä saattaa puuttua, ja kuluttaja ei voi näin olla varma tallennusmedian soveltuvuudesta käyttötarkoitukseen.

Tyypillinen esimerkki vaativasta sovelluksesta on HD-videokuvaus joka useimmiten vaatii vähintään Class 6 -luokan kortin toimiakseen oikein parhaalla laadulla. Käyttötarkoitukseen liian hitaalla kortilla videokuvaus saattaa pysähtyä kirjoituspuskurin täyttyessä tai videokuvaus pätkiä. Hidas kortti saattaa myös heikentää järjestelmäkameroiden sarjakuvausnopeutta.

Vaihtoehtoinen tapa ilmoittaa kortin nopeus on × rating, jonka kerroin 1× vastaa 1,2 Mbit/s kirjoitusnopeutta. Standardia on aiemmin ja tutummin käytetty yleisesti myös mittaamaan CD-aseminen kirjoitusnopeutta. Siten esimerkiksi 40× (48 Mbit/s) kirjoitusnopeus vastaa 48 Mbit/s (6 Mt/s) nopeutta, joka on suoraan verrannollinen Class 6 -määritelmään.

Taulukko yleisesti käytetyistä korttien nopeusluokista sekä minimikirjoitusnopeudet.

Lisätietoja Luokitus, Suuruusluokka. (MB/s) ...
Remove ads

Kirjoitus- ja lukunopeus (Write ja Read)

Muistikortit kykenevät kahteen eri nopeuteen. Kun esimerkiksi kameralla otetaan kuva, kamera alkaa kirjoittamaan kuvaa muistikortille. Tallennuksen nopeus riippuu muistikortin kirjoitusnopeudesta (Write, W). Lukunopeus (Read, R) tarkoittaa nopeutta, jolla tiedostoja voidaan lukea ja siirtää muistikortilta esimerkiksi tietokoneelle. Muistikorttien lukunopeus on useimmiten korkeampi kuin kirjoittamisnopeus. Osa valmistajista ilmoittaa harhaanjohtavasti kortin kyljessä ainoastaan lukunopeuden.[10]

Ohessa on esitetty 30 GB:n (esim. n. 1000 raw-kuvaa) siirtyminen eri nopeuksilla.[10]

  • 45 MB/s – n. 11 minuuttia
  • 90 MB/s – n. 5,5 minuuttia
  • 230 MB/s – n. 2 minuuttia
Remove ads

Tekniset tiedot

  SD-muistikortti miniSD-kortti microSD-kortti
Leveys 24 ± 0,1 mm 20 mm 11 mm
Pituus 32 ± 0,1 mm 21,5 mm 15 mm
Paksuus 2,1 ± 0,15 mm (normaali)
1,4 ± 0,15 mm (ohut)
1,4 mm 1 mm
Tilavuus 1 596 mm3 589 mm3 165 mm3
Massa noin 2 g noin 1 g noin 0,5 g
Käyttöjännite 2,7–3,6 V 2,7–3,6 V 2,7–3,6 V
Kirjoitussuojakytkin on (tuettu) ei ei
Suojatut liitinpinnat on ei ei
Liitinpintoja 9 11 8
Suurin tarjolla oleva kapasiteetti[11] 2 TB [12] 8 GB 2 TB[13]
Remove ads

Lähteet

Aiheesta muualla

Loading related searches...

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads