Mielenterveys

Mielenterveys on käsite, joka voidaan määritellä useilla eri tavoilla. Mielenterveydellä voidaan tarkoittaa esimerkiksi psykologisen hyvinvoinnin tasoa taikka mielenterveyden häiriön kuten esimerkiksi psykoosin, kehitysvammaisuuden, mielialahäiriön tai päihdehäiriön puuttumista.^[1]

Mielenterveys on Maailman terveysjärjestön käyttämän määritelmän mukaan "psyykkistä terveyttä eli kykyä hyödyntää omia henkisiä voimavarojaan sekä emotionaalista terveyttä eli kykyä tunnistaa omia ja muiden tunnetiloja"^[2]. Uusi suomen kielen sanakirja määritteli mielenterveyden vuonna 1989 ”psyykkiseksi hyvinvoinniksi ja riittäväksi sopeutumiseksi sosiaaliseen ja muuhun ympäristöön”^[3].

Tarkennettuja määritelmiä

Mielenterveys on myös määritelty omien mahdollisuuksien tiedostamiseksi, pyrkimykseksi toteuttaa ja lisätä omia mahdollisuuksia ja itsensä hyväksymistä.^[4] Verrattain yleisesti katsotaan, että ihminen on mieleltään terve, kun hän kykenee selviytymään itsenäisesti päivittäisistä haasteista kuten ihmissuhteista, päivittäisestä liikkumisesta, työstä ja vapaa-ajasta siten, että hän itse ja kanssaihmiset eivät kärsi.

Sigmund Freud määritteli mielenterveyden 1900-luvun alussa kyvyksi ”rakastaa ja tehdä työtä”.^[5] Freudin määritelmä sopii kuitenkin huonosti nykyolosuhteisiin. Psykologisten termien määrittelyssä olisi käytettävä nykytutkimusten mukaan seuraavia periaatteita:

1. Subjektiivisuusperiaate: arvioidaan tutkittavaa arvioitsijan omien näkemysten ja tuntemusten perusteella.
2. Kulttuuriperiaate: verrataan tutkittavaa tietystä kulttuurinormistosta saatuun kuvaan tai malleihin.
3. Tehokkuusperiaate: arvioidaan tutkittavan käyttäytymisen vaikutusta toiminnan tehokkuuteen tai selviytymiskykyyn.
4. Ihanneperiaate: verrataan tutkittavaa tiettyyn ihanteeseen.
5. Tilastollinen periaate: verrataan tutkittavaa tiettyyn tilastotietoon, jolloin vähemmistössä tai keskiluvusta kaukana oleminen on huonoa/hyvää mielenterveyttä.
6. Valtaperiaate: arvioidaan tutkittavaa vallan antamien käyttäytymisen rajojen tai mahdollisuuksien pohjalta.
7. Kognitiivinen periaate: arvioidaan tutkittavaa tietyn tiedon, ajattelun, ihmiskäsityksen tai vaikka muuttuvan maailmankuvan perusteella.

Mikään edellä luetelluista periaatteista ei yksinään toimi. Päätettäessä tutkittavan henkilön mielenterveydestä täytyy käydä aina läpi kaikki edellä luetellut kohdat.^[6]

Mielenterveyttä edistäviä tekijöitä

Monet seikat vaikuttavat ihmisen mielenterveyteen. Yksi näistä on taloudellinen turvallisuus. Suomessa vuosina 2017-2018 tehdyssä perustulokokeilussa havaittiin, että 560 euron vastikkeeton perustulo vähensi tutkittavien psyykkistä kuormittuneisuutta, masennusta, alakuloa ja yksinäisyyttä verrattuna perustuloa nauttimattomiin. Perustulo lisäsi taloudellisen hyvinvoinnin kokemisen lisäksi myös tyytyväisyyttä elämään ja oppimis- sekä keskittymiskykyä.^[7]

Katso myös

• Mielenterveyslaki
• National Institute of Mental Health