Muslimi

Muslimi (arab. مسلم‎, muslim) on islaminuskon tunnustaja. Kyseessä on johdos konsonanttijuuresta S-L-M, jonka yksi johdannainen on uskonnon nimi, Jumalalle alistumista tarkoittava ’islām; muslim vuorostaan tarkoittaa ”(Jumalalle) alistuvaa”. ^[1]

Muslimeja moskeijassa.

Vanhemmassa suomessa on käytetty myös muotoa ”musulmaani”, joka pohjautuu persian kieleen (مسلمان, mosalmān).^[2] Vanhahtava muoto on myös ”muhamettilainen”^[3] sekä ”muhammedinuskoinen”.^[4] Vaikka kielitoimiston sanakirjan mukaan ’muhamettilainen’ on neutraali sana, jotkut muslimit ovat alkaneet pitää sitä loukkaavana.^[5] Alentavana ja kolonialistisena muslimit pitävät englannin sanaa moslem, joka vielä 1990-luvulla oli hyväksytympi nimitys kuin muslim.^[6][7]

Sana ”muslimi” esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 741 arabialaisessa piirtokirjoituksessa (Ayn al-Jarr). Sitä ennen niissä käytettiin ilmaisua ”uskova”.^[8] Kristillisissä teksteissä se esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 775 ellei oteta lukuun John Nikiuslaisen kronikkaa vuodelta 690, missä sana luultavasti on myöhempi lisäys.^[9]

Muslimien uskonnollisuus

Pääartikkeli: Muslimien uskonnollisuus

Kansainvälisen kyselytutkimuksen mukaan muslimiksi ilmoittautuvat henkilöt osallistuvat laajasti islamilaiseen uskonnonharjoitukseen ja uskovat islamin keskeisiin oppeihin. Uskonnon ilmoitti omassa elämässään tärkeäksi 80–90 prosenttia muslimeista eri maissa.^[10] Moskeijassa muslimeista kävi viikoittain 43–71 prosenttia ja Koraania luki päivittäin 39–59 prosenttia. ^[11]

Islamin viisi peruspilaria kertovat muslimin tärkeimmät velvollisuudet, joita tekemällä uskova hankkii ansioita päästäkseen Paratiisiin. Nämä viisi asiaa ovat uskontunnustus, rukous, paasto, almuvero ja pyhiinvaellus. Muslimit kaikkialla maailmassa ovat vahvasti sitoutuneet niihin. Pyhiinvaellus Mekkaan on käytännön syitä kuitenkin useimpien ulottumattomissa. Uskontunnustus on peruspilari, johon muslimit ovat vahvimmin sitoutuneet. Sen sisältönä on usko yhteen Jumalaan ja Muhammediin hänen profeettanaan. Šiioilla se sisältää myös maininnan Alista. Islamin syntyalueilla eli Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa muslimit sitoutuivat yksimielisesti uskontunnustuksen sisältöön, mutta Balkanilla jo 15 % muslimeista katsoi luopuneensa siitä.^[12]

Islamin ytimessä on ajatus Jumalan lain eli šarian mukaisesta elämästä koko yhteiskunnassa. Sitä kannatettiin eniten Etelä-Aasiassa (84 %), sitten Kaakkois-Aasiassa (77 %) sekä Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa (74 %). Vähemmän ajatus sai tukea Saharan eteläpuolella (64 %), Balkanilla (18 %) ja Keski-Aasiassa (12 %). Yksittäisistä maista šarian kannatus oli suurinta Afganistanissa (99 %), Irakissa (91 %) ja Palestiinassa (89 %), kun kyse oli maista, joissa islam oli valtauskonto. Maissa, joissa islamilla ei ollut virallista asemaa, šarian kannatus oli vähäisempää, esimerkiksi Libanonissa 29 % ja Turkissa 12 % (aineisto koottiin vuosina 2011-2012).^[13]

Muslimien lukumäärä

Muslimeja on nykyisin noin 2 miljardia, ^[14] vaikka vielä 1900-luvun alussa heitä oli ainoastaan 200 miljoonaa.^[15] Muutos on johtunut melkein yksinomaan väestönkasvusta muslimiväestöjen keskuudessa. Lähetystyö ei ole varsinaisesti kuulunut islamiin, vaikka nykyaikana sitäkin tapahtuu.^[16] Suurimmat muslimien lukumäärät maittain näkyvät seuraavasta taulukosta.

Valtio	Muslimeita(lukumäärä)	Lähde
Indonesia	227 226 404	[17]
Pakistan	197 547 566	[18]
Intia	189 000 000	[19]
Bangladesh	148 607 000	[20]
Nigeria	95 316 131	[21]
Egypti	87 336 965	[22]
Iran	81 529 435	[23]
Turkki	80 683 525	[24]
Kiina	50 000 000	[25]
Algeria	40 559 749	[26]
Irak	38 800 190	[27]
Etiopia	35 713 657	[28]
Afganistan	34 022 437	[29]
Marokko	33 646 788	[30]
Sudan	30 490 000	[31]
Jemen	27 784 498	[32]
Saudi-Arabia	27 143 182	[33]
Uzbekistan	26 550 000	[31]
Malesia	19 237 161	[34]
Syyria	18 930 000	[31]
Muu maailma	287 230 000	[31]

Muslimien lukumäärät islamin suuntauksen mukaan

• 70%-80% Sunnalaisuus^[35]
• 10–13% Šiialaisuus^[35]
• 15–20% pitää itseään vain "muslimeina"^[36]
• ~1 % Ahmadiyya^[37][38]

• ~1 % Muut, esim. Ibadilaisuus^[36]