Muusa

Muusat (kreik. Μοῦσαι) eli runottaret olivat kreikkalaisessa mytologiassa taiteiden ja tieteiden jumalattaria. Muusa on nykyään taiteellisen innoituksen symbolihahmo.^[1]

Mytologia

Gustave Moreau, Hesiodos ja muusa, 1891.

Hesiodoksen Jumalten synnyn mukaan muusat olivat ylijumala Zeuksen ja muistin jumalattaren Mnemosynen tyttäriä. Heidän johtajanaan toimi itse Apollon, Apollōn Mūsagetēs (Muusain Apollon).^[1] Heidän syntymäpaikkansa oli Pierian lähde tai virta lähellä Olymposvuorta. Muusat olivat nymfejä, jotka elivät alkuaan vuorilla ja puroissa. Myöhemmin heidän asuinpaikkansa tarkentui Parnassos- ja Helikon-vuoriksi sekä Kastalian ja Hippokrenen lähteiksi.^[1] Helikonin itäpuolella sijaitsi Muusien laakso, joka oli merkittävä muusille omistettu pyhäkköalue. Siellä vietettiin näiden kunniaksi Museia-juhlaa.

Muusien määräksi vakiintui yhdeksän. He olivat:

• Kalliope – eeppisen runouden muusa, päämuusa
• Euterpe – musiikin muusa
• Kleio – historiankirjoituksen muusa
• Erato – lyyrisen runouden muusa
• Melpomene – tragedian muusa
• Polyhymnia – pyhän runouden ja laulun muusa
• Terpsikhore – tanssin muusa
• Thaleia – komedian muusa
• Urania – tähtitieteen muusa

Klassisissa kouluissa opeteltiin muusien nimet niiden alkutavuista muodostetun hokeman avulla: “Klio–Me–Ter–Thal / Eu–Er–Ur–Po–Kal”.^[1]

Maalaustaiteella, kuvanveistolla ja arkkitehtuurilla ei ollut omaa muusaa. Muusat kuvastavatkin aikansa kulttuuriarvoja.^[2]

Museo-sana juontuu kreikkalaisesta sanasta museion, joka tarkoitti yhdeksälle muusalle omistettua paikkaa. Myöhemmin on käytetty sanaa muuso kuvaamaan miespuolista muusaa.