Näkyvän valon spektri

Näkyvän valon spektri tarkoittaa valon aallonpituusalueen silmin nähtävissä olevaa värijakaumaa. Valon spektri tulee näkyviin esimerkiksi valon kulkiessa prisman läpi: prismassa valon eri aallonpituudet taittuvat eri tavoin ja silmä erottaa ne eri värisinä. Eräänlaisena luonnon prismana toimii vesipisara. Valo taittuu vesipisarassa, ja tuloksena on sateenkaari.

Näkyvän valon spektrin likimääräinen esitys (näyttötekniikan rajoittamana).

Elohopeahöyrylampun valoa prisman taittamana.

Maapallon ilmakehä päästää läpi sähkömagneettista säteilyä näkyvän valon alueella sekä huomattavasti matalamman taajuuden alueella radioaaltoja. Ihminen ja suurin osa muista eläimistä kykenevät havaitsemaan näkyvää valoa ja käyttämään hyväkseen värispektriä asioiden tunnistamiseen näköaistin avulla.

Näkyvän valon lyhytaaltoinen pää on violetti ja pitkäaaltoinen punainen. Näkyvä valo kattaa aallonpituusalueen 380–750 nm.^[1] Ihmissilmän herkkyys on suurin 555 nanometrissä, mikä vastaa vihreää valoa. Yksittäisen valon aallonpituuden aiheuttama väriaistimus muuttuu violetista punaiseen, kun aallonpituus muuttuu 400–700 nm.

Väri	Aallonpituus nanometriä (nm)	Taajuus THz
violetti	~ 380–430 nm	~ 790–700 THz
sininen	~ 430–500 nm	~ 700–600 THz
syaani	~ 500–520 nm	~ 600–580 THz
vihreä	~ 520–565 nm	~ 580–530 THz
keltainen	~ 565–590 nm	~ 530–510 THz
oranssi	~ 590–625 nm	~ 510–480 THz
punainen	~ 625–740 nm	~ 480–405 THz

Spektrissä näkyvän valon viereisiä alueita ovat lähimpinä ultravioletti ja infrapuna.

Spektri sRGB-väriskaalalla (likimääräinen esitys näyttötekniikan rajoittamana).

Katso myös

• Väri
• Väriaisti