NHL-kausi 1930–1931

From Wikipedia, the free encyclopedia

Remove ads

Kausi 1930–1931 oli National Hockey Leaguen 14. kausi. Sen aikana kymmenen joukkuetta pelasi kukin 44 runkosarjaottelua. Stanley Cupin vei toisen kerran peräkkäin Montreal Canadiens, joka kukisti Chicago Black Hawksin otteluvoitoin 3–2 viiden pelin loppuottelusarjassa.[1][2]

Pikafaktoja

Kauden aikana Art Ross teki katkeran valituksen Stanley Cup -finaalien toteutustavasta. Montreal Canadiens oli nimittäin voittanut hänen joukkueensa kahdessa peräkkäisessä pelissä kaudella 1929–30. Valituksen seurauksena NHL:n johtokunta päätti, että loppuottelusarja pelattaisiin jatkossa paras viidestä -järjestelmällä.[3][4]

Remove ads

Runkosarja

Suuri lamakausi oli alkanut verottaa NHL:ää. Taloudellisten ongelmien selvittämiseksi Pittsburgh Pirates muutti Philadelphiaan, ja siitä tuli Philadelphia Quakers, mutta joukkueessa ei ollut mitään, millä se olisi voittanut otteluita tai faneja puolelleen. Tarkoituksena oli, että joukkue viipyisi Philadelphiassa vain siihen asti, kunnes Pittsburghiin saataisiin uusi areena. Hallia ei kuitenkaan rakennettu, joten joukkueen historia päättyi ainoastaan yhden uudessa kaupungissa vietetyn kauden jälkeen. Myös Ottawa Senators oli taloudellisissa vaikeuksissa, mutta muuttamisen sijaan joukkue myi tähtensä ja tulevan Hockey Hall of Fame -pelaajan King Clancyn Toronto Maple Leafsille 35 000 dollarista ja kahdesta pelaajasta. Tämä vahingoitti joukkuetta, ja yleisömäärät vähenivät entisestään. Tosin vaikka ottelu Philadelphia Quakersia vastaan ei juurikaan kerännyt yleisöä, seurasi Montreal Canadiensin voittoa Ottawasta yli 10 000 silmäparia. Ottawan fanit olivat selvästikin valikoivia sen suhteen, mitä joukkueita he tulivat katsomaan.[3][4]

Runkosarjan pistepörssin voitti Howie Morenz, joka houkutteli lamakaudesta huolimatta runsaasti yleisöä NHL-kaukaloihin muuallakin kuin Montrealissa. Detroit Cougars vaihtoi kaudelle 1930-31 nimensä Detroit Falconsiksi.[3]

Sarjataulukko

Kanadan divisioona

Lisätietoja #, Joukkue ...

Amerikan divisioona

Lisätietoja #, Joukkue ...

Pistepörssin parhaat

Lyhenteiden selitys: O = Ottelut, M = Maalit, S = Syötöt, P = Pisteet, RM = Rangaistusminuutit

Lisätietoja Pelaaja, Joukkue ...
Remove ads

Pudotuspelit

Pudotuspeleissä kummankin divisioonan sijoille 2-3 sijoittuneet pelasivat vastakkaisen divisioonan joukkueita vastaan pääsystä välieriin. Välieriin pääsivät suoraan divisioonien voittajajoukkueet. välierissä kohtasivat toisensa divisioonien voittajat, sekä ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon päässeet. Puolivälierissä paremmuuden ratkaisivat kahden ottelun yhteismaalit. Divisioonavoittajien välierä ja loppuottelu pelattiin paras viidestä menetelmällä.[4][2]

Chicago Black Hawks otti varhaisen 2–1-johdon ensi kertaa paras viidestä -järjestelmällä pelatussa loppuottelusarjassa. Montreal Canadiens tuli kuitenkin takaisin peliin mukaan ja voitti sarjan lopulta 3–2. Tämä oli joukkueen toinen peräkkäinen Stanley Cup -voitto.[4][2][3]

Puolivälierät Välierät Loppuottelu
         
C1 Montreal Canadiens 3
A1 Boston Bruins 2
C1 Montreal Canadiens 3
A2 Chicago Black Hawks 2
C2 Toronto Maple Leafs 3M
A2 Chicago Black Hawks 4M
A2 Chicago Black Hawks 3M
A3 New York Rangers 0M
C3 Montreal Maroons 1M
A3 New York Rangers 8M
Remove ads

Palkinnot

O’Brien Trophy:Montreal Canadiens
Prince of Wales Trophy:Boston Bruins
Hart Memorial Trophy:Howie Morenz, Montreal Canadiens
Lady Byng Trophy:Frank Boucher, New York Rangers
Vezina Trophy:Roy Worters, New York Americans

Lähteet

Loading related searches...

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads