NHL-kausi 1965–1966

NHL-kausi 1965–1966 oli National Hockey Leaguen historian 49. kausi. Sen aikana kuusi NHL-joukkuetta pelasi kukin 70 runkosarjaottelua.^[1] Stanley Cupin voitti Toe Blaken valmentama Montreal Canadiens, joka kukisti finaalisarjassa Detroit Red Wingsin otteluvoitoin 4–2.^[2][3] Kyseessä oli NHL:n olemassaolon aikana Canadiensin 13. ja seuran koko historian 14. Stanley Cup -mestaruus.^[4][5] Detroit Red Wingsin maalivahti Roger Crozier arvostettiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi, ja hänelle myönnettiin Conn Smythe Trophy.^[6] Canadiens-puolustaja Jean-Guy Talbot puolestaan juhli jo uransa seitsemättä Stanley Cup -voittoa.^[5]

Runkosarjan pistepörssin voitti Chicago Black Hawksin Bobby Hull, joka sai Art Ross Trophyn ohella Hart Memorial Trophyn.^[7] Hull keräsi 65 ottelussa 97 tehopistettä, joista 54 oli maaleja ja 43 syöttöpisteitä.^[8] Maalimäärä 54 oli tuolloin NHL:n uusi ennätys.^[9] Pudotuspelien pistepörssin ykkönen oli Detroit Red Wingsin Norm Ullman, joka teki 12 ottelussa 6 maalia ja antoi 9 maaliin johtanutta syöttöä eli keräsi yhteensä 15 tehopistettä.^[10] Parhaan tulokkaan palkinto Calder Memorial Trophy myönnettiin Toronto Maple Leafsissa pelanneelle Brit Selbylle.^[11]

NHL-palkinnoista kaudella 1965–1966 jaettiin ensimmäisen kerran Lester Patrick Trophy. Palkinnon ensimmäinen voittaja oli Jack Adams.^[12]

Runkosarja

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, V = voitot, H = häviöt, T = tasapelit, Pist. = pisteet, + = tehdyt maalit, − = päästetyt maalit. Pudotuspeleihin päässeet joukkueet on lihavoitu.

Joukkue	O	V	H	T	Pist.	+	−
Montreal Canadiens	70	41	21	8	90	239	173
Chicago Black Hawks	70	37	25	8	82	240	187
Toronto Maple Leafs	70	34	25	11	79	208	187
Detroit Red Wings	70	31	27	12	74	221	194
Boston Bruins	70	21	43	6	48	174	275
New York Rangers	70	18	41	11	47	195	261

^[1][7]

Runkosarjan pistepörssi

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja	Joukkue	O	M	S	Pist.	RM
Bobby Hull	Chicago Black Hawks	65	54	43	97	70
Bobby Rousseau	Montreal Canadiens	70	30	48	78	20
Stan Mikita	Chicago Black Hawks	68	30	48	78	58
Jean Béliveau	Montreal Canadiens	67	29	48	77	50
Gordie Howe	Detroit Red Wings	70	29	46	75	83
Norm Ullman	Detroit Red Wings	70	31	41	72	35
Alex Delvecchio	Detroit Red Wings	70	31	38	69	16
Bob Nevin	New York Rangers	69	29	33	62	10
Henri Richard	Montreal Canadiens	62	22	39	61	47
Murray Oliver	Boston Bruins	70	18	42	60	30

^[8]

Pudotuspelit

	Välierät					Stanley Cup -finaali
	1	Montreal Canadiens	4
	3	Toronto Maple Leafs	0
						1	Montreal Canadiens	4
						4	Detroit Red Wings	2
	2	Chicago Black Hawks	2
	4	Detroit Red Wings	4

^[3]

Pudotuspelien pistepörssi

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja	Joukkue	O	M	S	Pist.	RM
Norm Ullman	Detroit Red Wings	12	6	9	15	12
Jean Tremblay	Montreal Canadiens	10	2	9	11	2
Alex Delvecchio	Detroit Red Wings	12	0	11	11	4
Dean Prentice	Detroit Red Wings	12	5	5	10	4
Jean Béliveau	Montreal Canadiens	10	5	5	10	6
Gordie Howe	Detroit Red Wings	12	4	6	10	12
Andy Bathgate	Detroit Red Wings	12	6	3	9	6
Gilles Tremblay	Montreal Canadiens	10	4	5	9	0

^[10]

NHL-palkinnot

Prince of Wales Trophy:	Montreal Canadiens [13]
Art Ross Trophy:	Bobby Hull, Chicago Black Hawks [14]
Calder Memorial Trophy:	Brit Selby, Toronto Maple Leafs [11]
Conn Smythe Trophy:	Roger Crozier, Detroit Red Wings [6]
Hart Memorial Trophy:	Bobby Hull, Chicago Black Hawks [15][16]
James Norris Memorial Trophy:	Jacques Laperrière, Montreal Canadiens [17]
Lady Byng Memorial Trophy:	Alex Delvecchio, Detroit Red Wings [18]
Vezina Trophy:	Charlie Hodge ja Lorne Worsley, Montreal Canadiens [19]
Lester Patrick Trophy:	J. J. Jack Adams [12]

Tähdistökentälliset

Ykköstähtikenttä	Pelipaikka	Kakkostähtikenttä
Glenn Hall, Chicago Black Hawks	maalivahti	Gump Worsley, Montreal Canadiens
Jacques Laperrière, Montreal Canadiens	puolustaja	Allan Stanley, Toronto Maple Leafs
Pierre Pilote, Chicago Black Hawks	puolustaja	Pat Stapleton, Chicago Black Hawks
Stan Mikita,Chicago Black Hawks	keskushyökkääjä	Jean Béliveau, Montreal Canadiens
Bobby Hull, Chicago Black Hawks	vasen laitahyökkääjä	Frank Mahovlich, Toronto Maple Leafs
Gordie Howe, Detroit Red Wings	oikea laitahyökkääjä	Bobby Rousseau, Montreal Canadiens

^[7]