Nas
yhdysvaltalainen rap-artisti From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Nas (oikealta nimeltään Nasir Bin Olu Dara Jones, s. 14. syyskuuta 1973 Brooklyn, New York, New York) on yhdysvaltalainen rap-artisti. Hän on julkaissut uransa aikana yli kymmenen sooloalbumia, joista ensimmäinen, klassikkona pidetty Illmatic, julkaistiin vuonna 1994. Hänet palkittiin Grammy-palkinnolla vuoden 2020 albumistaan King’s Disease.
_(cropped).jpg)
Remove ads
Varhainen elämä
Jones syntyi afroamerikkalaiseen perheeseen Brooklynissa New Yorkissa vuonna 1973. Noin kolmevuotiaana hän muutti perheensä kanssa Queensin piirikuntaan Queensbridgen asuntoalueelle.[1][2] Hänen isänsä on jazz-muusikko, trumpetisti Olu Dara.[3] Hänellä on nuorempi veli Jabari "Jungle", joka on myös tehnyt uraa rap-artistina.[4] Jonesin vanhemmat erosivat vuonna 1985.[5]
Jones alkoi kirjoittamaan rap-lyriikoita jo lapsena.[1] Hän keskeytti opintonsa high schoolissa mutta luki ahkerasti omatoimisesti.[1][5] Crack-epidemian aikaisessa Queensbridgessä oli paljon rikollisuutta, mikä on heijastunut Jonesin sanoituksissa.[6][7]
Remove ads
Ura
Musiikkiura
Nas teki ensiesiintymisensä 17-vuotiaana Main Source -yhtyeen singlellä "Live at the Barbeque" vuonna 1991. Pian tämän jälkeen MC Serch otti Nasin mukaan vierailijaksi Return Of The Product -albumilleen. Hän myös järjesti Nasille levytyssopimuksen Columbia Recordsin kanssa. Alun perin Zebrahead-elokuvan soundtrackille tehty debyyttisingle "Half Time" ilmestyi vuonna 1992,[8] jonka Jones julkaisi taiteilijanimellä Nasty Nas.[9]
Nas työsti debyyttialbumiaan tuottajinaan DJ Premier, Pete Rock, Large Professor, L.E.S. ja Q-Tip,[10] ja albumin ainoana vierailevana artistina oli AZ.[11] Vaikka Illmatic oli ilmestyessään vuonna 1994 arvostelumenestys, ei se myynyt odotetusti.[12] Se saavutti Yhdysvalloissa platinarajan (yli miljoona myytyä levyä) lopulta vuonna 2001.[10] Niin tuotannostaan[12] kuin runollisesta otteestaan[13] kehuttu albumi on 1990-luvun hip hopin merkkipaaluja, jota monet pitävät yhtenä kaikkien aikojen parhaista hip hop -levyistä.[8]
Vuonna 1996 julkaistiin Nasin seuraava albumi, It Was Written, jota seurasi siinä esitellyn The Firm -yhtyeen julkaisu The Album (1997).[14] Näistä It Was Written oli myyntimenestys.[12] Toisaalta boom bap -painotteisuuden vaihtuminen suurelta osin Trackmastersin radioystävällisempään tuotantoon[15] ja "katurunoilijana"[16] tunnetun Nasin mafioso rap -tyylinen esiintyminen "Escobar"-persoonana herätti osassa fanikuntaa syytöksiä kaupallistumisesta.[17][12] Nas vastasi saamaansa kritiikkiin I Am... -albuminsa (1999) singlessä "Hate Me Now".[18] Samana vuonna julkaistiin myös albumi Nastradamus, joka sekin myi hyvin, mutta jota usein pidetään hänen kehnoimpana levytyksenään.[19]
Vuonna 2001 rap-artisti Jay-Z julkaisi Nasia kritisoivan dissauskappaleen "Takeover". Nas vastasi tähän kappaleella "Ether", joka sisältyi myöhemmin samana vuonna julkaistuun Stillmatic-albumiin. Albumia pidettiin Nasin paluuna juurilleen, ja se sai arvostusta niin faneilta kuin kriitikoiltakin. Seuraavan vuonna Nas julkaisi julkaisemattomiksi jääneistä kappaleista koostuvan kokoelma-albumin The Lost Tapes sekä studioalbumin God’s Son, joka oli tematiikaltaan henkilökohtaisempi. Vuonna 2004 ilmestyi kaksoisalbumi Street’s Disciple. Nas sopi välinsä Jay-Z:n kanssa vuonna 2005 ja teki sopimuksen tämän johtaman Def Jam -yhtiön kanssa, jonka kautta hän julkaisi seuraavan levynsä Hip Hop Is Dead vuonna 2006.[18][13]
Vuonna 2008 julkaistiin albumi Untitled. Albumin alkuperäinen nimi oli Nigger, mutta nimi jouduttiin muuttamaan. Näin ollen albumille ei tullut lopulta ollenkaan nimeä.[20]
Nas julkaisi reggae-muusikko Damien Marleyn kanssa yhteisalbumin Distant Relatives vuonna 2010. Julkaisuviikollaan albumi sijoittui Billboard 200 -listan sijalle 5.[21] Hieman ennen sen julkaisua Nas oli eronnut Kelisin kanssa, mitä hän käsitteli seuraavassa Life Is Good -albumissaan (2012).[18]
Nas perusti oman levy-yhtiönsä Mass Appeal Records vuonna 2014.[22] Samana vuonna julkaistiin Illmatic-albumin 20-vuotisjuhlajulkaisu, ja Nas esitti sen kappaleet Yhdysvaltain kansallisorkesterin kanssa tämän kotisalissa.[18]
Kuuden vuoden tauon jälkeen Nas julkaisi uuden albumin, Nasir (2018),[23] jonka vastaavana tuottajana toimi Kanye West.[18] Arvosteluissa levyä pidettiin pettymyksenä, ja osasyynä kritiikkiin oli Nasin vaikeneminen levyllään Kelisin esittämistä pahoinpitelysyytöksistä.[13] Kaksi vuotta myöhemmin Nas kommentoi albumin olleen tehty liian nopeasti kiireen vuoksi.[24]
Edellisen vuosikymmenen hitaampi julkaisutahti vaihtui 2020-luvun alussa viljavaan yhteistyöhön tuottaja Hit Boyn kanssa.[25] He tekivät King’s Disease -nimisen kolmen albumin sarjan vuosina 2020–2022.[26] Ensimmäisestä, laajasti arvostusta saaneesta[13] King’s Disease -albumistaan Nas voitti uransa ensimmäisen Grammy-palkinnon, joka myönnettiin parhaan rap-albumin kategoriassa.[27] He tekivät myös Magic-trilogian, jonka ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 2021, ja seuraavat albumit ilmestyivät vuoden 2023 aikana.[25][28]
Muu ura
Nas on esiintynyt myös elokuvissa, ja hänen tunnetuin näyttelijänroolinsa lienee vuoden 1998 elokuvassa Belly.[13] Vuonna 2014 julkaistiin dokumenttielokuva Nas: Time Is Illmatic, joka kertoo Nasin uran alkuvaiheista.[29]
Remove ads
Vaikutteet
Varhaisimmiksi musiikillisiksi vaikuttajikseen Nas on nimennyt Rick Jamesin, The Jackson 5:n ja James Brownin.[30] Häneen vaikuttaneita hip hop-artisteja ovat muun muassa Public Enemy, Eric B & Rakim, Boogie Down Productions ja LL Cool J.[31]
Henkilökohtainen elämä
Nas on näyttelijä Yara Shahidin serkku.[32] Nasilla on tytär, joka syntyi vuonna 1994,[33] ja poika, joka syntyi vuonna 2009.[34]
Nas oli naimisissa R&B-laulaja Kelisin kanssa vuodesta 2005 vuoteen 2010.[35] Vuonna 2018 Kelis syytti Nasin pahoinpidelleen häntä heidän suhteensa aikana, minkä tämä kiisti.[36]
Esiintymiset Suomessa
Nas saapui ensimmäiselle Suomen-keikalleen Helsingin Kaapelitehtaalle 4. kesäkuuta 2007. Toisen kerran Nas esiintyi Suomessa 5. marraskuuta 2008 osana Rock the Bells -kiertuetta. Nas konsertoi kolmannen kerran Suomessa 22. maaliskuuta 2011. Konsertti järjestettiin Helsingin The Circus -klubilla. Neljännen kerran Nas esiintyi Suomessa 19. elokuuta 2016 Blockfesteilla Tampereella. Viidennen kerran Nas esiintyi Suomessa 22. lokakuuta 2024 kulttuuritalolla, osana Illmatic 30 Year Anniversary Tour-kiertuetta[37].
Remove ads
Diskografia
- Pääartikkeli: Nasin diskografia
Albumit
- Illmatic (1994)
- It Was Written (1996)
- I Am... (1999)
- Nastradamus (1999)
- Stillmatic (2001)
- God's Son (2002)
- Street's Disciple (2004)
- Hip Hop Is Dead (2006)
- Untitled (2008)
- Life Is Good (2012)
- Nasir (2018)
- King’s Disease (2020)
- King’s Disease II (2021)
- Magic (2021)
- King's Disease III (2022)
- Magic 2 (2023)
- Magic 3 (2023)
Muut albumit
- The Album yhdessä The Firmin kanssa (1997)
- QB's Finest (2000)
- From Illmatic to Stillmatic: The Remixes (2002)
- The Lost Tapes (2003)
- Greatest Hits (2007)
- Distant Relatives yhdessä Damian Marleyn kanssa (2010)
- The Lost Tapes II (2019)
DVD:t
- Made You Look: God's Son Live - 2003
- Video Anthology Vol. 1 - 2004
Remove ads
Filmografia
- Belly (1998)
- In Too Deep (1999)
- Ticker (2001)
- Sacred is the Flesh (2001)
- Black Nativity (2013)
- Nas: Time Is Illmatic (2014)
- Popstar: Never Stop Never Stopping (2016)
- Monster (2018)
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads