Natalja Puškina

Natalja Nikolajevna Puškina-Lanskaja (ven. Наталья Николаевна Пушкина-Ланская, os. Gontšarova, ven. Гончарова); (8. syyskuuta 1812 Tambovin kuvernementti – 26. marraskuuta 1863 Pietari) oli venäläisen runoilija Aleksandr Puškinin vaimo vuosina 1831–1837, kunnes runoilija kuoli kaksintaistelussa Georges d’Anthèsia vastaan. Vuonna 1844 Natalja solmi kenraali Petr Petrovitš Lanskoin kanssa avioliiton, joka kesti Nataljan kuolemaan saakka.^[1][2]

Natalja Nikolajevna Puškina os. Gontšarova, Aleksandr Brjullovin vesivärimaalaus, n. 1831–1832. Puškin-museo, Pietari.

Elämä

Natalja Gontšarova syntyi 8. syyskuuta 1812 Tambovin kuvernementissa, jossa hänen perheensä eli sen ajan, kun Moskova oli Napoleonin joukkojen valtaama. Hänen isänsä, joka oli tehtaanomistajan perillinen Kalugasta, sai päävamman vuonna 1815 pudottuaan hevosen selästä eikä sen jälkeen enää pystynyt huolehtimaan perheestään. Hänen äitinsä, joka oli lähtöisin Moskovan aristokratiasta, otti perheen huollettavakseen.

Natalja tapasi Puškinin ensimmäisen kerran 16-vuotiaana, jolloin hän oli Moskovan seurapiireissä kuuluisa kauneudestaan. Hän hyväksyi lopulta Puškinin kosinnan, joka piti ensin hyväksyttää keisari Nikolai I:llä,^[3] pitkän empimisen jälkeen vuonna 1830 otettuaan ensin selvää siitä, ettei keisari suunnittele runoilijan vainoamista. Vihkiminen tapahtui 15. helmikuuta 1831 Moskovassa.

Tytär Natalja Nikolajevna Puškina-Lanskaja, Ivan Makarov, 1849

Kuuden avioliittovuoden aikana Natalja Puškina synnytti neljä lasta, joista kaksi oli poikia ja kaksi tyttöjä. Perhe asui enimmäkseen maaseudulla, mutta aviomies vietti usein aikaansa pääkaupungissa. Siitä seurasi aviopuolisoiden välillä runsas kirjeenvaihto, josta on säilynyt 78 Puškinin kirjettä vaimolleen. Puškinan kirjeistä on säilynyt vain yksi. Kirjeet eivät olleet rakkauskirjeitä, mutta Puškin omisti useita runoja vaimolleen.^[4]

Vuonna 1835 Natalja Puškina tapasi ranskalaisen Georges d’Anthèsin, ja alkoi levitä juoruja siitä, että heidän välillään olisi romanssi. Se oli syynä kaksintaisteluun, jossa Puškin haavoittui kuolettavasti. Puškinaa on kritisoitu siitä, että hän ei ymmärtänyt Puškinin merkitystä, vaan vietti mieluummin aikaansa seurapiireissä. Hän säilytti kuitenkin Puškinin kirjeet ja salli niiden julkaisemisen. Kuolinvuoteellaan Puškin kertoi vaimolleen, että ei syytä häntä tapahtuneesta ja että on aina luottanut häneen. Lisäksi hän ilmaisi vaimolleen viimeisen tahtonsa kahden tai kolmen vuoden suruajasta kuolemansa jälkeen.^[5]

Natalja Puškinasta juoruttiin myös, että hän olisi ollut keisari Nikolai I:n rakastajatar.^[6] Keisari hakkaili Nataljaa aina Anitškovin palatsin hovitanssiaisissa, joihin päästäkseen hänen aviomiehestään oli tehty kamarijunkkari. Puškin kirjoitti että Nikolai I "roikkui Nataljan perässä kuin joku upseerinnulikka". Nataljan kasvaviin pukulaskuhin lainasi rahaa keisari.^[3]

Keisari oli epäillyt Puškinin uskollisuutta, mutta arvosti hänen teoksiaan. Kuollessaan Puškinin velat olivat noin satatuhatta ruplaa. Keisari auttoi runoilijan leskeä niiden maksamisessa ja myönsi hänelle eläkkeen. Vuonna 1843 Natalja Puškina tapasi Petr Petrovitš Lanskoin, joka palveli samassa rykmentissä kuin Puškinan veli ja oli edennyt hyvin urallaan. Keisari hyväksyi heidän avioliittonsa, ja heidät vihittiin vuonna 1844 Strelnassa. Perheeseen syntyi kolme tytärtä. Lanskoi otti huolehdittavakseen myös Puškinan lapset aikaisemmasta avioliitosta. Natalja Puškina kärsi heikosta terveydestä ja kuoli 26. marraskuuta 1863 Pietarissa vilustuttuaan Moskovan-matkalla.^[7]