Pariisi–Roubaix

Pariisi–Roubaix on yksi maailman vanhimmista polkupyöräkilpailuista. Se järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1896, kun Roubaix’n velodromi oli avattu. Kisaa on ajettu aina nykypäivään saakka, ja vain maailmansodat sekä koronapandemia ovat estäneet sen järjestämisen. Kilpailu kuuluu maantiepyöräilyn "monumentteihin", jotka ovat kaikista arvostetuimpia maantiepyöräilyn klassikkokilpailuista. Kilpailu ajetaan joka vuosi maalis- tai huhtikuussa, mutta sen lähtöpiste ei ole enää Pariisissa, vaan se siirrettiin Compiègnen kaupunkiin vuonna 1968. Kilpailureitin pituus on yli 250 km ja se sisältää useita kivetyksellä päällystettyjä pavé-tieosuuksia. Kilpailu päättyy Roubaix'n ulkovelodromille, jossa ajetaan puolitoista kierrosta rataa ympäri ennen maaliin tuloa. Pariisi–Roubaix on osa UCI World Tour -kilpailusarjaa. Aiemmin kilpailu on ollut osa UCI maailmancupia 1989–2004 ja UCI ProTouria 2005–2007.

Pariisi–Roubaix
Pariisi–Roubaix vuonna 2014.
Tiedot
Ajankohta	huhtikuun alku
Alue	Pohjois-Ranska
Paikalliset nimet	Paris–Roubaix
Lempinimi	Pohjoisen helvetti
Laji	maantiepyöräily
Kilpailu	UCI World Tour
Tyyppi	yksipäiväinen klassikkokilpailu, monumentti
Järjestäjä	Amaury Sport Organisation
Kilpailun johtaja	Jean-François Pescheux
Historia
Ensimmäinen	1896
Kilpailuja yht.	121
Viimeinen	2024
Ensimmäinen voittaja	Josef Fischer
Eniten voittoja	Roger De Vlaeminck (4) Tom Boonen (4)
Viimeisin voittaja	Mathieu van der Poel (2)
Infobox OK

Kilpailun viimeiset 750 metriä ajetaan Roubaix'n velodromilla.

Kilpailureitin varrella on useita kivetyksellä päällystettyjä tieosuuksia.

Arenbergin metsässä sijaitseva 2,4 kilometrin pituinen Trouee d'Arenberg on eräs kilpailureitin tunnetuimmista ja vaativimmista pavé-kivitieosuuksista.

Kilpailun luonne

Kilpailussa on nähty erilaisia kokeiluja pyörän ajomukavuuden parantamisessa. Kuvassa Uwe Raab ajamassa maantiepyörällä jossa on jousitettu etuhaarukka.

Kilpailun järjestäjänä toimii Amaury Sport Organisation. Kisaa nimitetään yleiskielessä ”pohjoisen helvetiksi” tai ”klassikkojen kuningattareksi”. Kilpailuun kuuluu lukuisia nupukivisiä osuuksia, kuten esimerkiksi Puun risteys (Carrefour de l’Arbre), mikä lisää kilpailijoiden kaatumisen ja loukkaantumisen riskiä melkoisesti. Myös sateisella säällä on oma osuutensa liukkauden ja vaikeakulkuisuuden syntyyn. Erityisen hankala on kivitieosuus Trouée d'Arenberg -kaivanto eli ns. "Arenbergin metsä", joka lisättiin kilpailuun alueella työskennelleen kilpapyöräilijän Jean Stablinskin ehdotuksesta vuonna 1968. Tämä nupukiviosuus on virallisesti nimeltään ”Drève des Boules d'Hérin”. Vuonna 1998 Johan Museeuw loukkasi polvensa vakavasti kaatuessaan osuudella. Osuus ei ollut mukana vuoden 2005 kilpailussa, koska pinnanalaiset sortumat olivat liiaksi vaikuttaneet tien pintarakenteen kuntoon. Tästä huolimatta vuonna 2005 kilpailuun kuului 54,7 km mukulakiviosuuksia. Kaivannon kunnostus- ja saneeraustyöt käynnistettiin välittömästi keväällä 2005, ja osuus oli jälleen mukana vuoden 2006 kilpailussa.

Muut osuudet kiertelevät kapeita teitä sokerijuurikasvainioiden lomassa ja ne on mahdollista ajaa vain tiukassa peräkkäisjonossa. Sateinen kilpailusää tekee reilin mutaiseksi, mikä lisää ajamisen vaikeutta ja riskien määrä moninkertaistuu.

Saavutuksia

Kilpailun suurin keskinopeus, 45,204 km/h, on belgialaisen Greg Van Avermaetin hallussa vuodelta 2017.^[1] Eniten voittoja kilpailussa ovat ottaneet belgialaiset Tom Boonen ja pyöräilylegenda Roger De Vlaeminck, jotka ovat voittaneet neljästi. De Vlaeminck voitti vuosina 1972–1977. Saavutuksen kunniaksi hänelle myönnettiin palkinnoksi yksi mukulakivi. Ranskalainen Octave Lapize, belgialaiset Gaston Rebry, Rik Van Looy, Eddy Merckx ja Johan Museeuw sekä italialainen Francesco Moser sekä sveitsiläinen Fabian Cancellara ovat kukin voittaneet kilpailun kolmasti. Italialainen Jules Rossi voitti kilpailun vuonna 1937 ja hänen maanmiehensä Fausto Coppi vuonna 1950. Vuonna 1896 ensimmäistä kertaa järjestetyn kilpailun voitti saksalainen Josef Fischer, joka oli vuoteen 2015 saakka ainoa saksalaisvoittaja kilpailussa. Voitoista 57 on mennyt belgialaisille.

Merkittäviä ajajia

Kilpaa pidetään suuressa arvossa. Useat tunnetut kilpapyöräilijät ovat voittaneet sen. Legendaarisia nimiä ovat ensimmäisen Ranskan ympäriajon voittaja Maurice Garin (1897, 1898) sekä Fausto Coppi (1950) ja Louison Bobet (1956). Lähivuosikymmentien legendoja ovat viisinkertainen Tourin voittaja Eddy Merckx (1968, 1970, 1973) ja Bernard Hinault (1981).

Voittajat

• 1896 Josef Fischer
• 1897 Maurice Garin
• 1898 Maurice Garin (2.)
• 1899 Albert Champion
• 1900 Émile Bouhours
• 1901 Lucien Lesna
• 1902 Lucien Lesna (2.)
• 1903 Hippolyte Aucouturier
• 1904 Hippolyte Aucouturier (2.)
• 1905 Louis Trousselier
• 1906 Henri Cornet
• 1907 Georges Passerieu
• 1908 Cyrille Van Hauwaert
• 1909 Octave Lapize
• 1910 Octave Lapize (2.)
• 1911 Octave Lapize (3.)
• 1912 Charles Crupelandt
• 1913 François Faber
• 1914 Charles Crupelandt (2.)
• 1919 Henri Pélissier
• 1920 Paul Deman
• 1921 Henri Pélissier (2.)
• 1922 Berten Dejonghe
• 1923 Henri Suter
• 1924 Jules Van Hevel
• 1925 Felix Sellier
• 1926 Julien Delbecque
• 1927 Georges Ronsse
• 1928 André Leducq
• 1929 Charles Meunier
• 1930 Julien Vervaecke
• 1931 Gaston Rebry
• 1932 Romain Gijssels
• 1933 Sylveer Maes
• 1934 Gaston Rebry (2.)
• 1935 Gaston Rebry (3.)
• 1936 Georges Speicher
• 1937 Jules Rossi
• 1938 Lucien Storme
• 1939 Emile Masson jr
• 1943 Marcel Kint
• 1944 Maurice Desimpelaere
• 1945 Paul Maye
• 1946 Georges Claes
• 1947 Georges Claes (2.)
• 1948 Rik Van Steenbergen
• 1949 André Mahé ja
            Serse Coppi^[2]
• 1950 Fausto Coppi
• 1951 Antonio Bevilacqua
• 1952 Rik Van Steenbergen (2.)
• 1953 Germain Derijcke
• 1954 Raymond Impanis
• 1955 Jean Forestier
• 1956 Louison Bobet
• 1957 Fred De Bruyne
• 1958 Leon Van Daele
• 1959 Noel Fore
• 1960 Pino Cerami
• 1961 Rik Van Looy
• 1962 Rik Van Looy (2.)
• 1963 Emiel Daems
• 1964 Peter Post
• 1965 Rik Van Looy (3.)
• 1966 Felice Gimondi
• 1967 Jan Janssen
• 1968 Eddy Merckx
• 1969 Walter Godefroot
• 1970 Eddy Merckx (2.)
• 1971 Roger Rosiers
• 1972 Roger De Vlaeminck
• 1973 Eddy Merckx (3.)
• 1974 Roger De Vlaeminck (2.)
• 1975 Roger De Vlaeminck (3.)
• 1976 Marc Demeyer
• 1977 Roger De Vlaeminck (4.)
• 1978 Francesco Moser
• 1979 Francesco Moser (2.)
• 1980 Francesco Moser (3.)
• 1981 Bernard Hinault
• 1982 Jan Raas
• 1983 Hennie Kuiper
• 1984 Seán Kelly
• 1985 Marc Madiot
• 1986 Seán Kelly (2.)
• 1987 Éric Vanderaerden
• 1988 Dirk Demol
• 1989 Jean-Marie Wampers
• 1990 Eddy Planckaert
• 1991 Marc Madiot (2.)
• 1992 Gilbert Duclos-Lassalle
• 1993 Gilbert Duclos-Lassalle (2.)
• 1994 Andrei Tšmil
• 1995 Franco Ballerini
• 1996 Johan Museeuw
• 1997 Frédéric Guesdon
• 1998 Franco Ballerini (2.)
• 1999 Andrea Tafi
• 2000 Johan Museeuw (2.)
• 2001 Servais Knaven
• 2002 Johan Museeuw (3.)
• 2003 Peter Van Petegem
• 2004 Magnus Bäckstedt
• 2005 Tom Boonen
• 2006 Fabian Cancellara
• 2007 Stuart O'Grady
• 2008 Tom Boonen (2.)
• 2009 Tom Boonen (3.)
• 2010 Fabian Cancellara (2.)
• 2011 Johan Van Summeren
• 2012 Tom Boonen (4.)
• 2013 Fabian Cancellara (3.)
• 2014 Niki Terpstra
• 2015 John Degenkolb
• 2016 Mathew Hayman
• 2017 Greg Van Avermaet
• 2018 Peter Sagan
• 2019 Philippe Gilbert
• 2021 Sonny Colbrelli
• 2022 Dylan van Baarle
• 2023 Mathieu van der Poel
• 2024 Mathieu van der Poel (2.)

Paris–Roubaix Femmes

Vuodesta 2021 alkaen ajettu naisten Pariisi-Roubaix on osa UCI Women's World Tour -kilpailusarjaa. Kilpailu oli tarkoitus järjestää ensimmäisen kerran jo 2020, mutta se peruuntui koronaviruspandemian takia. Lokakuussa 2021 miesten kilpailua edeltävänä päivänä järjestetyn ensimmäisen naisten kilpailun voitti britti Elizabeth Deignan, 80 kilometrin irtiotolla ennen maalia.^[3] Vuonna 2022 kilpailu järjestettiin tavalliseen tapaan huhtikuussa, jolloin naisten kilpailu oli miesten kilpailua edeltävänä päivänä. Tuolloin voittajaksi polki italialainen Elisa Longo Borghini.^[4]

Voittajat

• 2021 Elizabeth Deignan
• 2022 Elisa Longo Borghini
• 2023 Alison Jackson
• 2024 Lotte Kopecky