Parturi-kampaaja
ammatti, jonka tehtäviin kuuluu hiusten leikkaus, kampauksien ja värjäyksien tekeminen sekä parran ajo From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Parturi-kampaaja on ammatti, jonka harjoittajan tehtäviin kuuluu hiusten leikkaaminen ja parranajo sekä hiusten ja parran hoito. Parturi-kampaajat tekevät myös hiusten ja parran värjäyksiä, kampauksia, kihartamiskäsittelyjä eli permanentteja sekä kulmien ja ripsien värjäyksiä. Alun perin miehiä on palvellut parturi ja naisia kampaaja, mutta nykyään suurin osa ammatinharjoittajista on parturi-kampaajia, jotka palvelevat sekä miehiä että naisia. Nimensä mukaisesti parturi on aluksi ollut lähinnä parranajaja, mutta koska nykyisin on helposti saatavilla laadukkaita edullisia oman parran ajoon tarkoitettuja välineitä, ajaa valtaosa miehistä partansa itse. Parturi-kampaajan työ liittyy miestenkin osalta valtaosaltaan hiuksiin, ja parturi-kampaajan suorittama parranajo on käynyt harvinaiseksi.[1]
Parturi-kampaajista enemmistö on itsenäisiä yrittäjiä. Osa toimii yksin omassa parturi-kampaamossa ja osa taas toisen liikkeessä sopimusyrittäjänä tai vuokratuoliyrittäjänä. Vuokratuoliyrittäjä vuokraa parturi-kampaamossa itselleen tuolipaikan. Vuokratuoliyrittäjä on kirjanpitovelvollinen ja velvollinen maksamaan yritystoiminnan kulut, kuten eläkemaksut. Hän maksaa vuokraa kuukaudessa paikastaan ja käyttämistään aineista tai vaihtoehtoisesti hankkii itse oman ainevarastonsa, riippuen sopimuksesta vuokralaisen ja liikkeen omistajan välillä.[2]
Parturi-kampaajan tutkinnon voi suorittaa yleisessä kunnallisessa, ammatillisessa oppilaitoksessa. Yksityisistä oppilaitoksista valmistutaan hiusmuotoilijaksi, joka ei ilman tutkintotoimikunnan hyväksymää näyttötutkintoa ole virallinen tutkinto.
Remove ads
Ammatin historiaa
Parturit kirurgeina
Keskiajalla oli tavallista, että parturit suorittivat myös yksinkertaisia lääketieteellisiä toimenpiteitä, kuten haavan sitomista, verisuonen avaamista, murtuneen raajan lastoittamista, paiseen puhkaisua ja entisajan alkeellista kirurgiaa. Näitä tehtäviä pidettiin tuolloin liian halpa-arvoisina papeille tai lääkäreille.[3][4] Toursin konsiili 1163 oli kieltänyt papeilta kirurgintoimet, minkä jälkeen tehtävät jäivät parturi-kirurgeille.[5][4] Heille jäi myös Galenoksen humoraalioppiin perustuva suoneniskentä, jonka avulla potilaasta poistettiin verta tavoitteena parempi nesteiden tasapaino. Tämä potilaalle yleensä haitallinen hoitokeino kehitettiin antiikin Kreikassa ja hylättiin vasta 1800-luvun loppupuolella.[6][7]
Parturit olivat muun muassa Englannissa järjestäytyneet uskonnolliseksi killaksi omine tunnuksineen. Englannissa kirurgit irrottautuivat heistä omaksi killakseen vuonna 1745. Parturiksi pääseminen vaati Englannissa vuoteen 1890 asti pitkän ajan oppipoikana. Parturista käytettiin nimitystä "Master". Britanniassa kirurgit käyttävät itsestään edelleen lyhennettä "Mr." eikä "Dr."[4]
Parturiliikkeen tunnukset
Parturien ammattikunnan tunnuksena Euroopassa oli verilautanen. Esinettä tarvittiin parranajon ohella suoneniskennässä. Romaanissaan Rouva Bovary Gustave Flaubert kirjoitti: kun tuuli, saattoi kuulla parturin kuparilautasten, liikkeen tunnusmerkkien, kirskuvan kahdessa tangossaan.[8] Verilautanen toimi parturien liikekilpenä myös Suomessa ainakin 1970-luvulle asti.[9][10][11]
Yhdysvalloissa ammattikunnan tunnuksena on ollut kirjava parturinpylväs. Sen päällä oli messinkivati symbolisoimassa verilautasta tai paikkaa iilimadoille. Pylvääseen tarttuminen ja sen puristaminen auttoi käsivarren verisuonten paikantamisessa. Iilimatoja käytettiin imemään verta potilaasta.[12]
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads