Piikajärven lentokenttä

Piikajärven lentokenttä (ICAO: EFPI) Kokemäellä on Piikajärven Ilmailuyhdistyksen ylläpitämä maakunnallinen harrastusilmailukeskus. Se sijaitsee noin 10 kilometrin päässä Kokemäen keskustasta lounaaseen. Piikajärvellä toimivat Porin, Rauman, Kokemäen ja Vakka-Suomen ilmailukerhot sekä porilainen Länsilentäjät.

Piikajärven lentokenttä
ICAO-koodi	EFPI
Sijainti	Kokemäki
Koordinaatit	61°14′43″N, 022°11′42″E
Tyyppi	valvomaton lentopaikka
Ylläpitäjä	Piikajärven Ilmailuyhdistys
Korkeus	45 m
Kiitotiet
Suunta Pituus (m) Leveys (m) Pintamateriaali 12/30 1 000 18 asfaltti/sora 17/35 1 080 18 asfaltti/sora
Huomioita
Lähteet	VFR Suomi/Finland[1]
Infobox OK

Piikajärvelle lentäen saapuvien tulee ottaa huomioon vilkas purje- ja moottorilentotoiminta, usein ilmassa on myös riippuliitimiä. Purjelennossa lentoonlähtötapana käytetään lentokonehinausta. Piikajärven lentokenttä on valvomaton lentopaikka, jossa ei ole lennonjohtopalvelua.

Historia

Piikajärven lentokentän historia sai alkunsa vuonna 1932, joilloin Suomen ilmapuolustusliitto laati lentokenttäohjelman Suomen sotilasilmailua tarpeisiin. Suunnitelman mukaan maahan tarvittiin parikymmentä myös siviili-ilmailuun soveltuvaa kentää suurimpien kaupunkien tuntumaan sekä yli 30 pienempää kenttää eri puolille maata. Satakunnan lentokenttää kaavailtiin Poriin ja pienempiä kenttiä muun muassa Vammalaan ja Loimaalle. Vuonna 1934 Kauhavan Lentosotakoulun päällikkö eversti Viljo Rekola suunnitteli Satakunnan toista lentokenttää Harjavaltaan, mutta päätyi lopulta paikallisen ilmailuharrastajan Leo Suomisen suosituksesta Kokemäen ja Köyliön rajalla sijaitsevan Koomankankaan tasaiseen maastoon. Alueen hiekkakangas oli metsäpalon ansiosta myös puuton.^{[2] [3]}

Kentän rakennustyöt aloitettiin kuitenkin vasta jatkosodan käynnistyttyä vuonna 1941. Suomen liittolaisen natsi-Saksan ilmavoimat Luftwaffe oli käyttänyt Porin lentokenttää tukikohtanaan sodan alusta saakka ja marraskuussa 1941 myös Tie- ja vesirakennushallituksen hallussa ollut Piikajärven alue päätettiin luovuttaa saksalaisille. Lopullinen sopimus asiasta tehtiin heinäkuussa 1942, mutta natsit hääräsivät alueella todennäköisesti jo aikaisemmin. Lentokenttäalueen laidalle läheisen Palojärven tuntumaan valmistuivat muun muassa miehistön majoitustilat sekä keittiö- ja ruokalarakennus. Saksalaisten oli tarkoitus varastoida Piikajärvelle lentopommeja, mutta ei tiedossa mihin vaiheeseen suunnitelmat toteutuivat. Alueella toimi myös raamisaha, jolla sahattiin ratapölkkyjä alueelle pain kilometrin päässä kulkevalta Rauman radalta vedettäväksi aiottua kapearaiteista rautatietä varten. Piikajärven lentokenttä siirtyi Suomen ilmavoimien haltuun jo vuoden kuluttua 1943, jonka jälkeen saksalaisten rakennukset purettiin tai siirrettiin pois. Maastossa on edelleen jäljellä perustuksia, maakellarin jäänteitä sekä kaivo.^[2] Sodan päätyttyä kenttä oli Puolustusvoimien omistuksessa 1950-luvun loppuun saakka, jolloin se luovutettiin paikallisille ilmailuharrastajille. Metsittyneen kentän kunnostamisen jälkeen purjelentotoiminta käynnistyi vuonna 1959.^[3]