Predestinaatio

Predestinaatio eli ennaltamäärääminen on uskonsisältö, jonka mukaan jumalat tai muut voimat määräävät ihmisen kohtalon. Kristillisessä teologiassa ennaltamääräämisopin kehitti Augustinus. Hänen mukaansa kristinuskon Jumala valitsee toiset ihmiset pelastukseen ja toiset kadotukseen. Augustinuksen lisäksi kristinuskon historian merkkihenkilöistä predestinaatio-oppia on puolustanut ainakin Jean Calvin, ja predestinaatio-oppia esiintyy edelleen kalvinismissa,^[1] mutta kalvinistit kiistelevät keskenään sen tarkasta sisällöstä.^[2] Luterilainen kirkko ei ole omaksunut Augustinuksen niin kutsuttua kaksinkertaista predestinaatio-oppia, jonka mukaan Jumala on edeltä käsin määrännyt osan ihmisistä pelastukseen ja osan kadotukseen.^[3]

Kirkkoisät

Kirkkoisistä Augustinus oli predestinaation merkittävin kannattaja. Sen sijaan esimerkiksi Johannes Damaskolainen vastustaa predestinaatio-oppia teoksessaan Ortodoksisen uskon tarkka esitys:

»Tulee tietää, että Jumala tietää kaiken edeltä, mutta ei määrää kaikkea edeltäkäsin. Sillä Hän tietää edeltäkäsin sen, mikä on meidän vallassamme, mutta ei määrää sitä edeltäkäsin. Sillä Hän ei halua pahan tapahtuvan, eikä pakota hyvään.^[4]»

Luterilainen kirkko

Luterilaisen kirkon oppiin kuuluu ennalta määräytyminen niin kuin se esitetään Yksimielisyyden ohjeessa,^[5] joka luterilaisen kirkon mukaan lukeutuu luterilaisiin tunnustuskirjoihin.^[6] Se määrää predestinaatiosta seuraavaa:

• Predestinaatio tarkoittaa Jumalan tekemää iankaikkista valintaa.
• Siitä erillinen asia on praescientia, eli se että Jumala tietää kaiken ennen kuin se tapahtuu.
• Kristus on ”elämän kirja”, johon kaikkien niiden nimet on kirjoitettu, joiden on määrä tulla iankaikkisesti autuaiksi. ”Jumala on ennen maailman perustamista hänessä – Kristuksessa – valinnut meidät.” (Ef. 1:4)

Islam

Pääartikkeli: Usko kohtaloon islamissa

Šiia-muslimit hylkäävät predestinaation, mutta muslimien enemmistön muodostavat sunnit kannattavat sitä.^[7] Tätä kuvastaa muslimien suosima lausahdus ”Inshallah” (jos Jumala tahtoo). Ilmaisu tulee Koraanista, joka lausuu: ”Älä sano mistään ’teen sen huomenna’ lisäämättä: ’Jos Jumala niin tahtoo’.” (Koraani 8: 24).^[8]

Sunni-muslimien positioon liittyvät samat filosofiset ongelmat kuin kristinuskossa. Niihin kuuluu teodikea-ongelma eli kysymys siitä, miksi Jumala kaikkivaltiaana sallii pahan. Vastaava ongelma on kysymys kohtalosta. Jos Jumala määrää kaikesta, miten ihminen voi olla vastuussa omasta pelastuksestaan? Kristinuskossa kysymykseen on esitetty erilaisia vastauksia. Islamissa ratkaisu on painottunut fatalismiin, ja usko kohtaloon on yksi islamin uskonkappaleista.^[8] Islamilainen fatalismi on lännessä usein ollut arvostelun kohteena. Winston Churchill, joka oli tutustunut islamiin Sudanissa, nimitti sitä ”pelottavaksi fatalistiseksi apatiaksi”.^[9]