Račakin verilöyly

Račakin verilöyly (alb. Masakra e Reçakut), serbokroaatiksi Masakr u Račku) tapahtui 15. tammikuuta 1999, kun Serbian poliisin erikoisjoukot surmasivat 45 albaanisiviiliä, mukaan lukien kolme naista ja yhden 12-vuotiaan lapsen, Račakin (alb. Reçak) kylässä, Kosovossa.^[1][2][3] Jugoslavian presidentti Slobodan Milosević esti sotarikossyyttäjä, tuomari Louise Arbouria vierailemasta tapahtumapaikalla ja korosti kantanaan, että kaikki surmatut olivat taistelussa kaatuneita Kosovon vapautusarmeijan UÇK:n sissejä.^[4] Myöhemmin Serbian media kehitti väitettä, jonka mukaan siviilivaatteissa olleet uhrit olivat tosiasiassa UÇK:n sissejä, joille oli puettu siviilivaatteet ylle.^lähde?

Račakin verilöyly
Osa Kosovon sotaa
Päivämäärä: 15. tammikuuta 1999 Paikka: Račak, Kosovo, Jugoslavian liittotasavalta 42°25′46″N, 21°00′59″E Lopputulos:
Osapuolet
Serbian poliisin erikoisjoukot *Erikoisoperaatioiden yksikkö JSO ("Punaiset baretit") *Terrorisminvastainen erikoisyksikkö SAJ	Kosovon vapautusarmeija, Kosovon albaanit
Tappiot
ei tappioita	45 siviiliä

Surmatyö vaikutti merkittävästi Naton päätökseen aloittaa voimankäyttö Jugoslavian liittotasavaltaa vastaan.^[2] Tapahtumia ensimmäisenä tutkinut Jugoslavian hallituksen nimittämä Jugoslavian ja sen silloisen liittolaisen Valko-Venäjän yhteinen tutkimusryhmä tuli siihen tulokseen, että kaikki surmatut olivat siviilien sijaan sissejä.^[5] Euroopan unionin valtuuttamana toimineen Helena Rannan johtaman suomalaisen tutkimusryhmän selvityksen mukaan kyse oli siviileihin kohdistuneesta joukkosurmasta. Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton tuomitsi verilöylyn harkituksi ja summittaiseksi murhatyöksi.^[6]

Tapahtunutta nimitetään Serbiassa edelleen usein tapaukseksi (Случај/slučaj), operaatioksi (Акција/akcija), välikohtaukseksi (Инцидент/incident) tai huijaukseksi (Обмана/obmana). Samoin Serbiassa korostetaan, että ennen surmatöitä Račakissa albaanien UÇK oli iskenyt serbejä vastaan.^lähde?

Tausta

Račak sijaitsee Shtimen alueella Etelä-Kosovossa. Albaanisissit (UÇK) alkoivat toimia alueella vuonna 1998. Račakissa oli 2 000 asukasta, joista suurin osa siirrettiin pois Jugoslavian armeijan hyökätessä sissejä vastaan kesällä 1998. Paikalle jäi noin 350 ihmistä.^lähde?

UÇK toimi alueella aktiivisesti Račakissa. 8. tammikuuta ja 10. tammikuuta 1999 UÇK hyökkäsi serbipoliisia vastaan Račakin naapurikylissä Suva Rekassa ja Uroševacissa. Kostoksi serbipoliisit ja armeija hyökkäsivät Račakiin pian 10. päivän jälkeen tarkoituksenaan puhdistaa kylä vastarinnasta.^lähde?

Taistelu, vangitsemiset, murhat

Račakin kylän tapahtumista on erilaisia tietoja eri serbi- ja albaanilähteissä. Serbijoukot valtasivat kylän 15. tammikuuta^[7] taistelun jälkeen. Albaanien mukaan panssaroiduin ajoneuvoin aseistettu serbipoliisi tai armeija tulitti ensin ympäröiviltä kukkukoilta Račakin kylää. Serbien mukaan kylään suojaan linnoittautuneet tulittivat ensin serbejä, ja serbien ajoneuvot saapuivat kylään albaanitaistelijoiden tulituksessa. Taisteluissa kuoli ehkä 9–15 kylää puolustanutta UÇK:n sissiä^[8].

Erään tapauksesta selvinneen albaanitodistajan mukaan siniasuinen serbipoliisi ja mustahuppuinen mustiin pukeutunut^[9] terrorismin vastainen yksikkö alkoivat haravoida kylää talo talolta^[10]. Mustahuppuiset näyttivät johtavan toimintaa. Miehet eroteltiin naisista ja lapsista. Serbit vangitsivat 20 miestä, jotka surmattiin samalla paikalla.^[11] Todistajan mukaan serbit alkoivat ampua vangittuja kyläläisiä.^lähde?

Kuolleet olivat siviilejä^[12], joista osaa oli ammuttu Helena Rannan tutkimuksen mukaan läheltä^[12] ja osaa paetessaan^[13]. Kuolleista 43:sta kolme oli naisia ja yksi oli 12-vuotias lapsi^[8].

Parikymmentä pidätettyä oli päästetty tarkoituksella juoksemaan karkuun mäkeen ja ammuttu.^[14] Albaanitodistajan mukaan poliisi ja terrorismin vastainen yksikkö olisivat tappaneet kyläläisiä kuuden tunnin ajan. Serbien mukaan albaanit tulittivat kylässä olleita serbejä vielä varsinaisen taistelun jälkeenkin. Serbien mukaan Racakin kuolleet olivat univormupukuisia UCK-terroristeja.^[15]

Tutkimuksia

ETYJin muodostama tutkimusryhmä, mukanaan muun muassa Helena Ranta lähetettiin alueelle samalla viikolla kun surmatut löydettiin. On huomioitava, että kutsu tuli sekä kansainväliseltä yhteisöltä että Miloševićin hallitukselta.^[16]