Rob Reiner

yhdysvaltalainen näyttelijä, ohjaaja ja tuottaja (1947–2025) From Wikipedia, the free encyclopedia

Rob Reiner
Remove ads

Rob Reiner (6. maaliskuuta 1947 Bronx, New York, New York, Yhdysvallat[1] – 14. joulukuuta 2025 Los Angeles, Yhdysvallat[2]) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, ohjaaja, tuottaja ja käsikirjoittaja.

Pikafaktoja Henkilötiedot, Ohjaaja ...
Remove ads

Nuoruus ja opiskelu

Rob Reiner syntyi New Yorkissa Bronxissa. Hänen vanhempansa olivat molemmat esiintyviä taiteilijoita: hänen isänsä oli koomikko ja käsikirjoittaja Carl Reiner ja hänen äitinsä näyttelijä ja jazzlaulaja Estelle Reiner. Perhe muutti Bronxista ensin New Yorkin esikaupunkialueelle New Rochelleen ja sitten Los Angelesiin.[3]

Reiner kävi draamakrusseja high schoolissa, ja hänen vanhempansa patistelusta hän esiintyi myös kesäteatterissa.[3] Hän opiskeli 1964–1966 Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa ja oli siellä perustamassa The Session -nimistä improvisaatioryhmää. Hieman myöhemmin hän liittyi improvisaatioryhmään The Committee, joka oli hieman enemmän aiempaa ryhmää poliittisempi.[1]

Remove ads

Ura

Alku näyttelijänä

Thumb
Perhe on pahin -sarjan näyttelijöitä 1976: Sally Struthers, Reiner, Carroll O’Connor ja Jean Stapleton.

Reiner alkoi saada 1960-luvulla osia myös televisiosarjoista, kuten The Andy Griffith Show’sta ja The Beverly Hillbilliesistä. Hänen ensimmäinen elokuvansa oli Enter Laughing (1967), joka perustui hänen isänsä muistelmiin ja joka oli myös tämän ensmmäinen ohjaus. Reiner palkattiin myös käsikirjoittajaksi sarjaan The Smothers Brothers Comedy Hour, kun Tom Smothers oli nähnyt hänen esiintyvät Committee-ryhmässä.[1]

Reiner nousi kuuluisuuteen näyteltyään Archie Bunkerin vävyä Michael ”Läskipää” Stiviciä suositussa televisiosarjassa Perhe on pahin (1971–1979). Reiner sai vapaamielisen hipin roolista kaksi Emmy-palkintoa parhaasta komediasarjan miessivuosasta.[1] Hän oli roolistaan sarjasta ehdolla kaikkiaan viidesti sekä Emmyn että Golden Globen saajaksi.[4]

Elokuvaohjaajana

Reinerin ensimmäinen ohjaustyönsä oli televisioelokuva Sonny Boy vuodelta 1974, mutta hänen ensimmäinen menestyksensä oli mokumentti Hei me rokataan! (1984), jossa hän myös näytteli Spinal Tap -nimisestä yhtyeestä dokumenttia tekevää ohjaajaa. Elokuvan dialogi oli pitkälti improvisoitua, ja siitä on sittemmin tullut kulttiklassikko. Reinerin seuraava elokuva oli Stephen King -filmatisointi Stand by Me – viimeinen kesä (1986).[1]

Reiner oli vuonna 1987 perustamassa tuotantoyhtiötä Castle Rock Entertainment, joka myös tuotti suurimman osan hänen myöhemmistä elokuvistaan.[5] Yhtiö sai nimensä Stephen Kingin luoman fiktiivisen kaupungin mukaan.lähde? Se on tuottanut muun muassa elokuvat Kaupunkicowboyt (1991), Rita Hayworth – avain pakoon (1994), Broadwayn kutsu (1996), Miss Kovis (2000), Best in Show (2000) ja Michael Clayton (2007).[5] Turner Broadcasting System osti Castle Rockin vuonna 1993.[1]

Reiner menestyi myös elokuvilla Prinsessan ryöstö (1987) ja Kun Harry tapasi Sallyn (1989). Prinsessan ryöstö on ironinen fantasiaelokuva, joka pilkkaa genrensä troopeilla, ja Kun Harry tapasi Sallyn oli modernin romanttisen komedian merkkipaalu.[1] Käsikirjoittaja Nora Ephron perusti myös ison osan elokuvasta Reinerin omille vaikeuksille treffailla eronsa jälkeen.[3]

Reinerin ohjaama Piina (1990) perustui jälleen Kingin romaaniin, ja siinä Kathy Batesin hahmo vangitsee kotiinsa ihailemansa kirjailijan, jota esittää James Caan. Kunnian miehiä (1992) oli puolestaan sotilasoikeuteen sijoittuva oikeussalidraama, joka oli ehdolla parhaan elokuvan Oscar-palkintoon. Sen pääosissa oli aikansa johtavia näyttelelijöitä, kuten Tom Cruise, Demi Moore, Kevin Bacon ja Jack Nicholson.[1]

Reinerin myöhemmät elokuvat eivät enää menestyneet aivan niin hyvin. Monet kritiikot pitivät elokuvaa Vanhemmat vaihtoon (1994) mauttomana ja loukkaavana. Amerikan presidentti (1995) ja Menneisyyden aaveet (1996) saivat kohtuullisen vastaanoton, mutta esimerkiksi romanttiset komediat Tarina meistä kahdesta (1999), Alex & Emma (2003) ja Huhupuhetta (2005) olivat sekä kriittisesti että taloudellisesti pettymyksiä.[1]

Reinerin komedia Nyt tai ei koskaan (2007) kahdesta kuolemansairaasta miehestä, jotka lähtevät toteuttamaan haaveitaan, sai positiivisen vastaanoton yleisöltä, mutta teiniromanssi Flipped, Taianomainen kesä (2012) ja romanttinen komedia Niin se käy (2014) eivät herättäneet yleisössä kiinnostusta. Reiner kääntyi viimeisissä elokuvissaan poliittisiin aiheisiin. Omaelämäkerrallista Being Charlieta oli kirjoittamassa myös Reinerin poika Nick. LBJ (2016) oli Lyndon B. Johnsonin elämäkerta ja Shock and Awe (2017) kertoi toimittajista, jotka kertoivat Irakin sodan alkuvaiheista.[1]

Reiner ohjasi vuonna 2023 Albert Brooksista kertovan dokumentin Albert Brooks: Defending My Life, ja hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi jatko-osa Spinal Tap II: The End Continues. Reiner näytteli myös molemmissa elokuvissa.[1]

Reiner näytteli edelleen satunnaisesti elokuvissa ohjaajanuransa ohella. Hän oli televisiojohtaja tosi-tv-satiirissa EDtv (1999) ja Jordan Belfortin isä Martin Scorsesen The Wolf of Wall Street (2013). Television puolella hän teki monia vierailuja omana itsenään, mutta hän oli myös vuosina 2012–2018 mukana tilannekomediassa Kolme miestä ja tyttö, jossa hän oli Zooey Deschanelin roolihahmon isä.[1]

Vuonna 1999 Reiner sai oman tähtensä Hollywood Walk of Famelle.[6]

Remove ads

Poliittinen aktiivisuus

Reiner oli poliittisesti ja yhteiskunnallisesti aktiivinen ja ajoi monia liberaaleja asioita. Hän muun muassa kampanjoi varhaisopetuksen ja terveydenhuollon puolesta sekä ajoi homoseksuaalien oikeuksia. Hän oli mukana järjestössä American Foundation for Equal Rights, joka onnistui kumoamamaan lain Proposion 8, joka oli tehnyt samaa sukupuolta olevien avioliiton laittomaksi Kaliforniassa. Reiner oli myös vahvasti mukana viemässä läpi aloitetta, joka vuonna 1998 korotti tupakkaveroa osavaltiossa.[1]

Yksityiselämä

Reiner meni vuonna 1971 naimisiin näyttelijä-ohjaaja Penny Marshallin kanssa, mutta liitto päättyi eroon vuonna 1979. Vuonna 1989 hän avioitui Michele Singerin kanssa,[4] jonka kanssa hänellä on kolme yhteistä lasta.

Reiner ja hänen vaimonsa Michele Singer löydettiin kuolleina 14. joulukuuta 2025. Poliisin mukaan kyseessä on henkirikos[2], jonka tekijäksi epäillään pariskunnan omaa poikaa Nickiä. Hänet on pidätetty ja hänelle on asetettu neljän miljoonan dollarin takuut.[7]

Remove ads

Ohjaukset

Remove ads

Lähteet

Aiheesta muualla

Loading related searches...

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads
Remove ads