Ruisreikäleipä

Ruisreikäleipä on ruisjauhoista leivottu reikäleipä. Reikä on leivässä sitä varten, että leipomispäivänä tehdään paljon leipiä, jotka pujotetaan rei'istään orrelle kuivumaan tuvan katonrajaan.^[1] Tämä liittyy rakentamiseen sikäli, että lännessä leivinuuni ja tuvan lämmitykseen käytetty uuni olivat erilliset.^[2]

Ruisjauhoista leivottu reikäleipä.

Reikäleipiä kuivumassa katonrajassa.

Ruisleivän leipominen reikäleiväksi on länsisuomalainen tapa. Ensimmäinen tieto reikäleivästä on Ruotsista vuodelta 1499 ja Suomesta jo 1500-luvulla. Skandinaaviseen perinteeseen rinnastuvasta Länsi-Suomesta tuli kovan reikäleivän aluetta.^[3]

Maantieteellinen alue

Kovan ruisleivän ja idän pehmeän leivän välinen raja kulki 1500-luvulta ensimmäiseen maailmansotaan asti Kymijoelta Kokkolaan. Kovaa leipää on syöty yleisesti Varsinais-Suomessa, Hämeessä ja Pohjanmaalla. Pehmeää leipää taas on syöty Karjalassa ja Savossa. Itä-Suomessa kovaa leipää on tehty hyvin vähän, lähinnä eväsleiväksi.^[3]

Idässä paistetaan paksuja (ruis)leipiä, jotka yleiskielellä ovat ruislimppuja. Perinteisesti Karjalassa ja Savossa on leiväksi sanottu vain rukiista leipää. Idässä, missä uuni lämpeni huoneen lämmityssyistä päivittäin, syötiin useammin vastapaistettua leipää ja tehtiin monenlaisia pitkään haudutettavia uuniruokia, kuten karjalanpaistia.^[4]