Sūtra

Sūtra (सूत्र, sanskritia 'lanka', 'naru'^[1]; paaliksi: sutta; thaiksi สูตร; hanzi: 經, kiinaksi: jīng (pinyin), ching (Wade-Giles); jap. kyō) ovat joukko buddhalaisia tai hindulaisia uskonnollisia kirjoituksia.

Japanilainen, oletettavasti prinssi Shōtokun kirjoittama, Lootus-sutra.

Buddhalaisuudessa termillä sutra/sutta tarkoitetaan tiettyä kanonisen kirjallisuuden osaa. Theravada-buddhalaisuudessa se kontrastoi lähinnä vinayan ja abidhamman kanssa. Theravada-buddhalaisuus katsoo suttien olevan Shakyamuni buddhan tai hänen lähimpien oppilaidensa opetuksia. Paalinkielistä termiä sutta käytetään lähes yksinomaan puhuttaessa Paali-kaanonin toisesta osasta Sutta piṭakasta. Sen sijaan itäaasilaisessa buddhalaisuudessa termiä sutra tai sen käännöksiä käytetään myös koko joukosta muita kirjoituksia, jotka luetaan itäaasialaiseen kaanoniin.

Sutta pitakaan kuuluvat sutrat jaetaan viiteen kokoelmaan:^[2]

• Digha Nikaya (34 yksittäistä sutraa)
• Majjhima Nikaya (152 sutraa)
• Samyutta Nikaya (2889 lyhyttä sutraa)
• Anguttara Nikaya (tuhansia lyhyitä sutria, jotka niputetaan perinteisesti 11 nipataksi)
• Khuddaka Nikaya (koostuu 15 kirjasta; burmalaisessa perinteessä 18 kirjaa)

Vajrayana-buddhalaisuudessa katsotaan, että sekä Siddhartha Gautaman että tämän oppilaiden opetuksista voi tulla sutria. Myös mahayana-buddhalaisuus tunnustaa myös muiden kuin Buddhan opettamat sutrat. Tunnetuin tällainen sutra on Sydän-sutra.^[3]