Sidekudos

Sidekudos on selkärankaisten eläinten ja ihmisen kudostyyppi, josta muodostuu yhdessä luu- ja rustokudoksen kanssa eri elinten tukirakenne.^[1] Se kuuluu tukikudoksiin. Luut, rustot, jänteet, nivelsiteet, lihaksia ympäröivät peitinkalvot, sydämen läpät, aivoja tukevat liimamaiset verkostot, sarveiskalvo, hammasluu ja monet muut elimistön rakenteet koostuvat sidekudossoluista^[2].

Varsinaista sidekudosta on kahta tyyppiä: löyhää sidekudosta ja jäykkää sidekudosta. Kaksi kolmasosaa elimistön nesteistä on sidekudoksesta koostuvissa peitinkalvoissa ja niitä voitelevassa hyaluronihapossa^[3].

Löyhä sidekudos

Löyhä sidekudos muodostuu sidekudossoluista eli fibroblasteista, jotka muodostavat kudoksen syntyessä soluväliainetta. Löyhässä sidekudoksessa on melko vähäinen määrä kollageeni- ja elastisia syitä. Fibroblastien lisäksi sidekudoksessa on plasmasoluja, makrofageja ja syöttösoluja. Yleensä löyhässä sidekudoksessa parveilee myös veren valkosoluja. Löyhän sidekudoksen yksi tärkeimmistä tehtävistä on toimia diffuusiotienä kudosten välillä. Löyhä sidekudos regeneroituu, uusiutuu, kudoksista parhaiten, koska se on edelleen lähellä sikiöaikaista muotoaan. Se on siis erilaistunut vain vähän. Se sisältää myös paljon verisuonia, jotka nopeuttavat kudoksen paranemista.

Tiivis sidekudos

Tiivis sidekudos muodostuu sidekudossoluista eli fibroblasteista, jotka erittävät kudoksen muodostuessa soluväliainetta. Soluväliaine koostuu pääasiassa kollageenisyistä, jotka voivat olla järjestäytyneitä tai järjestäytymättömiä, jolloin puhutaan tiiviistä järjestäytymättömästä sidekudoksesta. Tiivis järjestäytymätön sidekudos muodostaa vahvoja peitinkalvoja elinten ympärille tai väliseiniä eri elimistön osien välille. Järjestäytynyttä sidekudosta on esimerkiksi isoja niveliä tukevissa siteissä ja jänteissä.