Sitar

Sitar on intialainen luuttu, jota käytetään erityisesti pohjoisintialaisessa taidemusiikissa Pohjois-Intiassa, Pakistanissa ja Bangladeshissa.^[1][2]

Sitar

Sitar on yleensä noin 1,2 metriä pitkä. Siinä on päärynän muotoinen kaikukoppa ja pitkä, ontto puinen kaula.^[2]

Soittaja pitää sitaria sylissään 45 asteen kulmassa. Hän näppäilee kieliä plektralla, joka on kiinni oikeassa etusormessa. Vasemmalla kädellään soittaja painelee kieliä tai vetelee niitä sivuille.^[2]

Historia

Sitarin kehitti 1200-luvulla Amir Khusrau.^[1] Sana sitar tulee persiankielisestä sanasta sehtar, ’kolmikielinen’. Sitar sai nykyisen muotonsa 1700-luvulla. Nykyisin sitarin kaksi koulukuntaa Intiassa ovat Ravi Shankarin ja Vilayat Khanin koulukunnat.^[2]

Jotkut länsimaiset rockmuusikot, kuten The Beatlesin kitaristi George Harrison, kiinnostuivat sitarista 1960-luvulla ja käyttivät sitä levytyksissään. Jotkut jäljittelivät sitarin ääntä sähkökitarallaan.^[2]

Intialainen Ravi Shankar on kansainvälisesti tunnetuin sitarin soittaja.

Kansainvälisesti tunnetuin sitarin soittaja lienee Ravi Shankar. Rockmusiikissa kuuluisia sitarin soittajia ovat Harrisonin ohella esimerkiksi Justin Hawkins (The Darkness) ja Brian Jones (The Rolling Stones). Sitaria kuullaan silloin tällöin myös länsimaisessa klassisessa musiikissa; muun muassa Ravi Shankarin tuotantoon kuuluu soittimella kaksi konserttoa.

Rakenne

Sitarin runko ja kaula valmistetaan perinteisesti tiikkipuusta. Sitarin yksi tai kaksi kaikukoppaa valmistetaan kuivatusta kurpitsasta.^[1]

Sitarissa on kuusi tai seitsemän soitettavaa kieltä. Niistä kahdella soitetaan säestystä ja lopuilla soitetaan melodiaa. Soittimen kaulan sisässä kulkee lisäksi 9–13 taraf-resonanssikieltä, jotka tuottavat soittimeen sen erityisen äänenvärin. Sitarissa on myös hieman pyöreäksi hiottu talla, joka saa soitetun sävelen yläsävelet soimaan. Lisäksi soittimessa on noin 20 messingistä valmistettua nauhaa, joilla soitin viritetään kulloinkin soitettavana olevan ragan eli eräänlaisen sävelasteikon mukaan.^[1]

Viritys

Sitarin viritys riippuu pitkälti soittajan koulukunnasta ja musiikkityylistä. Yleensä sitarin matalin kieli on viritetty suuren oktaavialan C:hen, C#:iin tai D:hen ja korkein kieli ylä-c:hen.

Katso myös

• Sitarkonsertto
• Surbahar