Sitka

Sitka (vuosina 1804–1867 Novo-Arkhangelsk; ven. Ново-Aрхангельск) on kaupunki ja borough Baranofinsaaren länsilaidalla Alexanderin saaristossa Alaskan osavaltiossa. Se on pinta-alaltaan (2870,06 neliömailia, n. 7433,42 km²) Yhdysvaltain suurin kaupunki. Vuoden 2020 väestönlaskennan perusteella kaupungissa oli 8382 asukasta.^[1][2]

Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Baranofinsaarta sanotaan toisinaan Sitkansaareksi.

Sitka (City and Borough of Sitka)
Näkymä Sitkaan 1990-luvun puolivälissä
Sitka
Koordinaatit: 57°3′5.62″N, 135°20′19.11″W
Valtio	Yhdysvallat
Osavaltio	Alaska
Pinta-ala
– Maa	7433,42 km²
Väkiluku (2020)	8 382
Aikavyöhyke	UTC-9
– Kesäaika	UTC-8
www.cityofsitka.com
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Kaupungin nimi tulee tlingitin kielen sanasta Sheet’ká, eli ”kansa Sheen ulkopuolella”.^[3]

Historia

Sitka noin vuonna 1805.

Aluetta asuttivat alun perin tlingit-intiaanit (kološit). Ensimmäisen venäläisen siirtokunnan, Arkkienkeli Mikaelin linnoituksen, paikkakunnalle perusti Aleksandr Baranov vuonna 1799. Baranov oli johtanut venäläisten toimintaa alueella vuodesta 1791 ja oli samana vuonna 1799 perustetun, keisari Paavali I:n valtuuttaman Venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian kuvernööri. Tlingitit tuhosivat Baranovin perustaman linnoituksen kuitenkin vuonna 1802 ja surmasivat suurimman osan venäläisistä asukkaista. Baranov maksoi jäljelle jääneistä uudisasukkaista 10 000 ruplan lunnaat.

Baranov palasi paikalle vuonna 1804 mukanaan joukko venäläisiä ja aleutteja ja tlingitit häädettiin kylästään. Sitkan taistelun voiton jälkeen venäläiset rakensivat uuden pysyvän linnoituksen, joka sai nimen Novo-arhangelsk (”Uusi Arkangeli”). Novorkangelskista tuli Venäjän Amerikan pääkaupunki, kun kauppakomppania siirsi päämajansa sinne Kodiakista.^[4]

Vuosina 1834–1838 kaupungin pappina toimi isä Ioann Veniaminov (sittemmin Pyhä Innokenti). Hän palasi kaupunkiin 1842 Kamtšatkan hiippakunnan piispana. Piispanistuin pysyi Uudessa Arkangelissa vuoteen 1863, vaikka Innokenti toimi muualla vuodesta 1850. Näiltä ajoilta periytyvä ortodoksitraditio elää yhä nykyisessä Amerikan Sitkassa.

Saarella kävi 1850–1852 suomalainen geologi Henrik Johan Holmberg tekemässä luonnontieteellisiä ja myös kansatieteellisiä tutkimuksia sekä kerääämässä luonnontieteellisen kokoelman, muun muassa 19 000 hyönteistä, jotka hän lahjoitti yliopistolle.^[5]

Jo Venäjän vallan aikana suuri osa virkamiehistä oli kuitenkin protestantteja. Suomalainen Adolf Etholén toimi Sitkassa kauppakomppanian kuvernöörinä 1840–1845 ja Johan Hampus Furuhjelm 1859–1864. Etholén sai luvan luterilaisen seurakunnan perustamiseen, ja Uno Cygnaeus vaikutti sen ensimmäisenä pappina 1840–1845. Tuolloin valmistunut Sitkan luterilainen kirkko (1843) oli ensimmäinen protestanttinen kirkko Amerikan Tyynenmeren rannikolla. Myöhemmin amerikkalaisten uudisasukkaiden virta vahvisti muiden protestanttisten suuntausten vaikutusta.

Kun Venäjä oli myynyt Alaskan merisaukon vuotakaupan loputtua Sitkassa pidettiin lokakuussa 1867 seremonia, jossa Venäjän lippu laskettiin ja Yhdysvaltain lippu nostettiin salkoon. Kuitenkin vielä pitkään vallanvaihdon jälkeen, aina Klondiken kultaryntäykseen asti, Yhdysvaltain hallituksen ainoa virallinen edustaja Alaskassa oli yksi Sitkassa toiminut tullitarkastaja. Sitka oli Alaskan territorion pääkaupunki vuoteen 1906, jolloin alueen hallinto siirtyi Juneauhun. Osavaltion ensimmäinen sanomalehti Sitka Times alkoi ilmestyä 1868.

Vaikka kullankaivu ja kalasäilyketeollisuus olivat alkusysäyksenä kaupungin kasvulle, Sitka nousi merkittäväksi kaupungiksi vasta toisen maailmansodan aikaan, kun laivasto perusti 30 000 työntekijän lentotukikohdan Japonskisaarelle. Saarella on nykyään Sitkan Rocky Gutierrez -lentokenttä.

Katso myös

• Baranofinsaari