Soni

Soni^[1] (myös sooni^[2] < engl. sone^[3] < lat. sonus ’ääni’) on ihmisen subjektiivisen äänekkyyshavainnon (äänekkyyden,^[4] kuuluvuuden^[5]) mittayksikkö psykoakustiikassa. Yhdellä sonilla tarkoitetaan 1 000 hertsin siniaallon äänekkyyttä, kun äänenpainetaso on 40 desibeliä (40 fonia).^[4] Soniasteikko on tasavälinen äänekkyysmitta-asteikko. Sonimäärän kaksikertaistuminen tarkoittaa äänekkyyden kaksinkertaistumista. 10 fonia kovempi siniaalto tarkoittaa kaksinkertaista sonimäärää.^[4] Soniasteikko ei ole aivan lineaarinen alle yhden sonin (alle 40 fonin) voimakkuuksilla.^[4] Yksikön kehitti psykologi Stanley Smith Stevens^[6].

Sonien ja fonien vastaavuus 1 000 Hz:n ääneksellä^[4]

soni	1	2	4	8	16	32	64	128	256
foni	40	50	60	70	80	90	100	110	120

Oikeinkirjoitus

Tekniikan alan lähteissä käytetään yleensä kirjoitusasua soni.^[1] Kielenhuoltajat ovat suosittaneet muotoa sooni ja pitäneet muotoa soni hylättävänä tai vältettävänä.^[2]

Katso myös

• Foni
• Vakioäänekkyyskäyrästö