Tachi

Tachi (jap. 太刀) on japanilaisen samurain pitkä kahden käden yksiteräinen lyömä- ja viiltomiekka, joka kehittyi aiemmasta tsurugi- tai chokutō-miekasta arviolta 700-luvulla, ja joka pysyi käytössä pitkälle keskiaikaan.^[1] Yleisemmin tunnettu katana on myöhäisemmän ajan (1400-luvun alusta eteenpäin) miekka; tachi oli klassisen samuraiajan ase, joka vähitellen korvautui katanalla. Alkujaan tachi oli jalkamiesten ase ja ensimmäiset tunnetut kuvaukset japanilaisen miekan käytöstä hevosen selästä ovat peräisin 1200-luvulta.^[2]

Matsuda Tsuguyasuan takoma tachi vuodelta 1997.

Bishu Osafune Sukesadan takoma tachi vuodelta 1515.

Tachin pituus on noin 70 cm – 1,2 metriä. Sitä kannetaan vyöllä huotrassa kahden kannatusnyörin varassa terän suu alaspäin; tämä siksi, että se olisi helpompi kantaa ratsailla.^[1][3]

Tachin takominen on oma taiteenlajinsa. Tachi taotaan useammasta eri teräslaadusta takomalla niitä kerroksittain yhteen (”kaulitaan ja käännetään”) damaskoinnin tapaan; lisäksi aseen säilä, sydän, selkä ja lappeet taotaan normannimiekan tapaan eri teräslaaduista. Lopputuloksena on kaunis, kestävä ja joustava ase, joka pitää teränsä erinomaisesti.

Tachi on kuitenkin sivuase; samurain pääase oli joko jousi (yumi tai daikyū), salkoase (naginata tai nagamaki) tai keihäs (yari). Tachin kanssa kannetaan usein joko kodachia (”lyhyt miekka”) tai tantōa. Yhteensopivaa tachi-kodachiparia kutsutaan nimellä daishō.

Tachista on olemassa myös pidennetty kahdenkäden versio, ōdachi, joka oli puhtaasti jalkamiehen ase. Elokuvassa Seitsemän samuraita Toshiro Mifune käyttää sellaista.