Tekoälytaide

Tekoälytaide hyödyntää tekoälyä taiteen tuottamisessa. Tekoälytaiteessa hyödynnetään tekoälyn luomia teknologisia mahdollisuuksia taiteen luomisiin. Keskustelua tekoälyn hyödyntämisestä kuvataiteeseen on käyty 1960-luvun lopulta alkaen, mutta keskustelu on 2020-luvulla kiihtynyt generatiivisten tekoälysovellusten, kuten DALL-E ja Midjourney myötä.^[1]

Tekoälyratkaisuja on tuotettu eri taiteen aloille. Yksi varhaisista tekoälyä taiteessaan hyödyntäneistä kuvataiteilijoista oli Harold Cohen (1927–2016). Cohenin AARON-tekoälyprojektiksi, joka loppui Cohenin kuolemaan vuonna 2016. AARONin koodi ei ollut avointa, mutta Cohen jätti jälkeensä muistiinpanoja. Cohenin merkitys tekoälytaiteelle perustuu itsekehitettyihin ratkaisuihin, joita hän hyödynsi. Teosten lopputulos oli usein Cohenin täydentämää ja konseptilähtöistä.

Kritiikkiä

Kehittyneet syväoppimiseen perustuvat tekoälysovellukset kuten DALL-E ja Midjourney ovat virittäneet keskustelua tekoälyn tuottamasta taiteesta. Ne ovat herättäneet kritiikkiä, sillä ne perustuvat suureen lähdeaineistoon, joka sisältää tekijänoikeuden suojaamaa materiaalia.^[2][3] Esimerkiksi The International Association of Art (IAA) Europe ja saksalainen 42 eri luovan alan järjestön yhteenliittymä Initiative Urheberrecht ovat vaatineet Euroopan unionia suojaamaan taiteilijoiden tekijänoikeuksia ja toimeentuloa tekoälyteollisuudelta.^[4][5]

Generatiivisten tekoälysovellusten avulla on voitettu jopa taidekilpailuja. Esimerkiksi tekoälyllä kilpailuun osallistunut kertoi halunneensa testata kilpailun käytäntöjä ja pohdintaa tekoälyn roolista taiteessa.^[1][6] Tekoälysovellusten tapa käyttää laajoja aiempien taideteosten kuvakirjastoja nostaa kysymyksiä tekijänoikeuksien suojaamisesta: onko vanhojen teosten tällainen käyttö sallittua.