UNIX System V

Unix System V (SysV) on AT&T:n Bell Labsissa kehitetyn Unix-käyttöjärjestelmän vaikutusvaltaisin versio.^[1] System V:n julkaisi AT&T:n Computer Systems -osasto.^[2]

System V julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1983, jonka System V Release 4 (SVr4) -versio julkaistiin vuonna 1989.^[1] System V oli kaupallinen Unix, joka seurasi System III:a (System IV ei nähnyt päivänvaloa AT&T:n ulkopuolella).^[1]

Julkaisu oli merkittävä pohja muille kaupallisille Unix-versioille: muun muassa Sun Microsystemsin SunOS siirtyi Berkeley Software Distribution (BSD) -perustasta System V -julkaisulle.^[3]

Tekniikat

Käyttöjärjestelmässä esiteltiin useita myöhemmin merkittäviksi nousseita tekniikoista ja de facto -standardeista:^[1]

• System V Init – init
• System V ABI – ABI, Executable and Linkable Format (ELF)^[4][5]
• System V IPC – prosessien välinen kommunikaatio
• System V Interface Definition (SVID)^[6]

Muun muassa Linux Standard Base pyrkii yhteensopivuuteen System V ABI:n kanssa.^[7]

System V sisälsi BSD:n curses-kirjaston kanssa yhteensopivan toteutuksen mutta kehitti sitä eteenpäin.^[8]

Brian Russell kehitti vuonna 1988 DWARF-standardin debuggaustiedolle C-kielen kääntäjän ja sdb-debuggerin kanssa käyttöön.^[9] Unix System V Release 4 (SVR4) käyttämä versio 1 dokumentoitiin vuonna 1992.^[9] Muodolle on sen jälkeen tullut uusia versioita, sen käyttö on yleistynyt ja se on usein käytössä yhdessä ELF-muodon kanssa.^[9][10] Muoto on riippumaton objektitiedoston muodosta.^[10]

System V Release 3 (1986) sisälsi Berkeley socketsin kaltaisen rajapinnan Transport Layer Interface (TLI), josta kehitettiin X/Open Transport Interface (XTI).^{[11][12][13][14]}