Pelkoa ei voi paeta
Dario Argenton ohjaama kauhuelokuva vuodelta 1982 From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Pelkoa ei voi paeta (ital. Tenebre, myös Tenebrae; lisäksi Yhdysvaltojen markkinoilla elokuvaa levitettiin editoitua ja leikattua versiota nimellä Unsane) on vuonna 1982 ensi-iltansa saanut Dario Argenton ohjaama jännityselokuva, joka luetaan niin sanottuun giallo-elokuvien lajityyppiin.
Remove ads
Juoni
Peter Neal (Anthony Franciosa), yhdysvaltalainen väkivaltaisten kauhukirjojen kirjoittaja, on mainostamassa uusinta kirjaansa nimeltä Tenebrae Roomassa, Italiassa, yhdessä agenttinsa Bullmerin (John Saxon) ja avustajansa Annen (Daria Nicolodi) kanssa. Peterin tietämättä kaupunkiin on seurannut hänen katkeroitunut entinen vaimonsa Jane (Veronica Lario). Juuri ennen Peterin saapumista kaupunkiin nuori naispuolinen taskuvaras murhataan partaveitsellä, ja murhaaja lähettää nimenomaan Peter Nealille kirjeen, jonka mukaan Neal inspiroi murhaajaa tähän ja tuleviin tekoihinsa. Asia kiinnostaa tietenkin poliisiakin, ja sitä selvittämässä ovat etsivät Giermani (Giualiano Gemma) ja Altieri (Carola Stagnaro).
Kaupungissa murhataan nopeaan tahtiin useita henkilöitä erittäin raa’asti; uhreihin lukeutuu myös Nealin agentti Bullmer, jolla oli salasuhde tämän avustajan Annen kanssa. Epäilykset kohdistuvat useisiin eri henkilöihin, osa näistä myös kuolee itse. Kun Nealin ex-vaimon Janen kimppuun käydään väkivaltaisesti kirveellä, hyökkääjäksi paljastuu itse Peter Neal, jonka oma mielenterveys on horjunut kaupungin murha-aallon vapautettua hänen muististaan muistoja ikävistä nuoruuden tapahtumista Yhdysvalloissa. Hän hyökkää Annen kimppuun, vaikka ei olekaan osallistunut kaupungilla aiemmin tapahtuneisiin murhatöihin. Lopulta poliisietsivät ja vaikeasti vahingoittunut Anne kohtaavat Peterin väkivaltaisessa ja verisessä yhteenotossa.
Remove ads
Roolit
| Anthony Franciosa | … | Peter Neal |
| John Saxon | … | Bullmer |
| Daria Nicolodi | … | Anne |
| Giuliano Gemma | … | etsivä Giermani |
| Mirella D'Angelo | … | Tilde |
| John Steiner | … | Christiano Berti |
| Veronica Lario | … | Jane McKerrow |
| Christian Borromeo | … | Gianni |
| Lara Wendel | … | Maria Alboretto |
| Anna Pieroni | … | Elsa Manni |
| Mirella Banti | … | Marion |
| Carola Stagnaro | … | etsivä Altieri |
| Eva Robin's | … | tyttö rannalla |
Remove ads
Vastaanotto
Elokuva sai Euroopassa kohtuullisen vastaanoton, mutta pärjäsi silti huonommin kuin ohjaajan aiemmat elokuvat, mukaan lukien edellinen elokuva Inferno, jonka levityksessä oli suuria ongelmia.[2]Vastaanotto Yhdysvalloissa oli varsin nuivaa, mutta siellä esitettiinkin elokuvasta nimellä Unsane kulkenutta versiota, josta oli leikattu kaikkiaan noin 10 minuuttia väkivaltakohtauksia kokonaan pois.[3]
Helsingin Sanomissa 1991 kulttuuritoimittaja Kari Salminen kirjoitti, että teatterilevitykseen Suomessa päästetty elokuvaversio oli "saksien murhaama".[4]
Kohtelu Italiassa
Elokuva sai kotimaassaan Italiassa ikärajamerkinnän WM18, joka tarkoitti, että elokuvaa ei saanut näyttää kuin aikuisyleisölle. Argenton itsensä mukaan tämä johtui elokuvassa esitettävästä normeista poikkeavasta seksuaalisuudesta eikä väkivallasta vahvasti konservatiivisessa Italiassa.[5] Eräs elokuvan väkevimmistä väkivaltakohtauksista, jossa on mukana näyttelijä Veronica Lario, sensuroitiin Italiassa jo ennen ensi-iltaa. Samainen kohtaus lähes häivytettiin elokuvasta 1990-luvulla pääministeri Silvio Berlusconin painostuksen vuoksi tämän mentyä naimisiin Veronica Larion kanssa.[6][7] Vuosien ajan elokuvaa ei voinut laillisesti Italiassa nähdä lainkaan, koska kaikki elokuvan levityskopiot takavarikoitiin.[8] DVD-tallenteiden aikakaudella elokuvaa kyettiin taas levittämään kyseinen kohtaus palautettuna.[9]
Remove ads
Kohtelu Suomessa
Valtion elokuvatarkastamo salli elokuvan esitettäväksi ikärajalla K18 14. heinäkuuta 1988, mutta leikattuna (noin 1 minuutti, 8 sekuntia yhteensä kolmesta eri kohtauksesta).[1] Ensi-illan Suomessa elokuva sai tässä muodossa 7. lokakuuta 1988. Elokuvatarkastamo oli antanut julkaisijalle evästyksen, että elokuva sallittaisiin, jos se leikattaisiin samaan muotoon kuin Ruotsissa.[10]
Kohtelu Yhdistyneessä kuningaskunnassa
British Board of Film Classification leikkautti elokuvan teatterilevitysversiosta 4 sekuntia vuonna 1983.[11] Elokuvan kuulussa alkuperäisessä italialaisessa julisteessa esiintyy nainen, jonka kurkku on viilletty auki partaveitsellä ja kaulalla on verta. Lontoossa kuitenkin metroja ja linja-autoja liikennöinyt virasto London Transport kieltäytyi liimaamasta makaaberia kuvaa sekä metroasemille että linja-autoihin. Mainokset korvattiin nopeassa tahdissa sellaisella versiolla, jossa kaulalla onkin punainen rusetti peittämässä partaveitsen haavaa.[12]Myös elokuvan yhteydessä julkaistun soundtrack-albumin kuva-aihe koki saman muutoksen.[13]
Margaret Thatcherin pääministeriaikana voimaan saatettu Video Recordings Act 1984 -laki listasi joukon elokuvia, joiden hallussapito, esittäminen ja levittäminen julistettiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa kokonaan laittomaksi. Listalle päätyneet elokuvat tunnetaan nykyisin niin sanottu video nasty -elokuvina ja niistä pahamaineisimmat 39 olivat sellaisia, joiden levittäjiä ja hallussapitäjiä vastaan maassa nostettiin onnistuneesti oikeudenkäyntejä. Dario Argenton Tenebrae oli noiden 39 elokuvan listalla (ns. DPP 39); siitäkin huolimatta, että BBFC oli edellisenä vuonna sallinut elokuvan levitettäväksi maassa.[14][15][7][16][17]
Remove ads
Elokuvan eri versioista
Elokuvasta nähtiin lukuisia eri versioita (sekä pituudeltaan että puhutulla kielellä) jo teatterilevityksessä eri maissa. Pisin versio lienee Ranskassa teatterilevityksessä ollut versio, jonka pituus oli mahdollisesti 110 minuuttia, mutta jonka olemassa olosta on edelleen kiistaa.[12][18] Italian oman maan levityksessä ollut versio oli pituudeltaan 101 minuuttia, mutta kappaleessa Kohtelu Italiassa mainituista syistä myös Italiassa oli pitkään levityksessä lyhennetty, 96-minuuttinen versio. Länsi-Saksan versio puolestaan oli myös pituudeltaan 96 minuuttia.[12] Suomessa sensuurin leikkausten jälkeen ensi-illassa nähty versio oli pituudeltaan 99 minuuttia ja 47 sekuntia.[19] Yhdysvalloissa elokuva nähtiin aluksi nimellä Unsane hyvin paljon leikattuna versiona, jonka pituus oli 91 minuuttia ja vasta vuonna 1987 elokuva sai Yhdysvalloissa 101-minuuttisena versiona uuden ensi-illan.[3]
Teatterilevitysversioiden lisäksi elokuvasta on iso joukko eri pituisia kotiteatteritallenteita eri julkaisijoilta ja myös muutoin samanpituisten versioiden välillä voi esiintyä eroja kohtauksissa. [20][18][21]
Remove ads
Huomioita
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads