Vähentävä synteesi

Vähentävä synteesi (engl. subtractive synthesis) on syntetisaattoreissa käytetty äänen tuottamisen menetelmä, jossa signaalin alkuperäisessä aaltomuodossa on paljon yläsäveliä ja lopullinen sointiväri tuotetaan taajuuksia suodattamalla.^[1] Vähentävä synteesi on erityisen yleinen analogisyntetisaattoreissa, minkä vuoksi se tunnetaan myös analogisena synteesinä. Myös monet varhaiset tietokoneet ja pelikonsolit tuottivat äänen vähentävän synteesin avulla.^[2]

Tyypillisen synteesin toimintaperiaate

Vähentävässä synteesissä oskillaattori tuottaa ensin aaltomuodon. Tyypillisesti alkuperäinen aaltomuoto on verrattain yksinkertainen, yleisimmät niistä ovat sini-, saha-, kantti- ja kolmioaalto. Jokaisella aaltomuodolla on oma, ainutlaatuinen sointivärinsä. Oskillaattori kykenee tuottamaan signaalia eri taajuuksilla, minkä ihminen aistii vaihtelevena äänen korkeutena.^[3]

Suodin (engl. filter, ”filtteri”) karsii oskillaattorien tuottamasta signaalista tiettyjä taajuuksia. Yleensä signaalista suodatetaan joko tietyn pisteen ylittäviä tai alittavia taajuuksia. Useimmissa syntetisaattoreissa on lisäksi resonanssiksi nimetty toiminto, joka korostaa suodattimen kynnysarvon tienoilla olevia taajuuksia.^[3]

Suotimesta ääni ohjataan vahvistimeen, joka verhokäyrän (envelope) avulla muokkaa äänen muotoa, kuten aikaa, joka äänen syttymiseen tai vaimenemiseen kuluu. Edelleen signaalia voidaan moduloida matalataajuusoskillaattorilla (LFO), jonka taajuus on niin matala, ettei sitä voi kuulla. Sen avulla voidaan kuitenkin tuottaa säännöllistä vaihtelua laitteen muihin toimintoihin. Äänenvoimakkuutta moduloimalla voidaan esimerkiksi tuottaa tremolon kaltainen efekti, äänenkorkeutta moduloimalla puolestaan vibrato.^[3]