aines

Suomi

Substantiivi

aines (39)

1. aine, materia

   yhteiskunnan rikollinen aines

2. aineosa, raaka-aine

   Tämän leivän aines koostuu lähinnä rukiista.

   Ruoka valmistuu yksinkertaisista aineksista.

3. aineisto, materiaali

   Minulla alkaa olla koossa romaanin ainekset.

4. tarveaine, materiaali

   Katiskan tärkein aines on katiskaverkko.

5. kyky, potentiaali

   Sinussa on ainesta vaikka papiksi.

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑi̯nes/
• tavutus: ai‧nes

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	aines	ainekset
genetiivi	aineksen	ainesten aineksien
partitiivi	ainesta	aineksia
akkusatiivi	aines; aineksen	ainekset
sisäpaikallissijat
inessiivi	aineksessa	aineksissa
elatiivi	aineksesta	aineksista
illatiivi	ainekseen	aineksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	aineksella	aineksilla
ablatiivi	ainekselta	aineksilta
allatiivi	ainekselle	aineksille
muut sijamuodot
essiivi	aineksena	aineksina
translatiivi	ainekseksi	aineksiksi
abessiivi	aineksetta	aineksitta
instruktiivi	–	aineksin
komitatiivi	–	aineksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ainekse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	aines-

Käännökset

1. aine, materia

englanti: ingredient portugali: substância f.

ruotsi: substans

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

aineksenkeruu, ainesjulkaisu, aineskokoelma, ainesmetalli, ainesmäärä, ainesosa, ainesputki, ainespuu, arkistoaines, asia-aines, kiintoaines, kiviaines, liikemiesaines, lähdeaines, maa-aines, oppiaines, oppilasaines, perusaines, puuaines, pääaines, ruoka-aines, sideaines, tarveaines, tietoaines, upseeriaines, ydinaines, ääniaines, ääriaines, äärimmäisyysaines

Aiheesta muualla

• aines Kielitoimiston sanakirjassa
• aines Tieteen termipankissa
• aines Suomen etymologisessa sanakirjassa

Ranska

Substantiivi

aines

1. monikkomuoto sanasta aine