anbringa

Ruotsi

Verbi

anbringa (1) (anbringar, anbringade/anbragte, anbringat/anbragt)

1. kiinnittää, sovittaa

Taivutus

Taivutus – anbringa
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	anbringar [luo]	anbringas
imperfekti	anbringade	anbringades
supiini	anbringat	anbringats
imperatiivi	anbringa	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: anbringa
• passiivin infinitiivi: anbringas
• aktiivin part. prees: anbringande [luo]
• passiivin part. prees: anbringandes
• part. perf.: yl. anbringad, n. anbringat, määr./mon. anbringade

Aiheesta muualla

• anbringa Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)