aska

Suomi

Substantiivi

aska

1. (slangia) asia

   Tuus tänne; mulla olis vähän askaa.

Islanti

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö			monikko
	epämääräinen	määräinen		epämääräinen	määräinen
nominatiivi	aska	askan		–	–
akkusatiivi	ösku	öskuna		–	–
datiivi	ösku	öskunni		–	–
genetiivi	ösku	öskunnar		–	–

aska f. (ei monikkoa)

1. tuhka

Ruotsi

Substantiivi

aska yl. (yks. määr. askan [luo], ei monikkoa)

1. tuhka

Verbi

aska (1)

1. karistaa tuhkaa jostakin (esim. savukkeesta)

Ääntäminen

• Näin äännetään alueella: ei määritelty