asuste

Katso artikkeli Asuste Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

asuste (48)

1. vaatetukseen kuuluva, varsinaisesta puvusta erillinen asun täydentävä pukine tai viimestelevä koriste

   vyöt, solmiot, huivit, päähineet, käsineet ja muut asusteet

   Harkituilla asusteilla saa ihmeitä aikaan.

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑsust̪eˣ/, [ˈɑsuste̞ˣ]
• tavutus: a‧sus‧te

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	asuste	asusteet
genetiivi	asusteen	asusteiden asusteitten
partitiivi	asustetta	asusteita
akkusatiivi	asuste; asusteen	asusteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	asusteessa	asusteissa
elatiivi	asusteesta	asusteista
illatiivi	asusteeseen	asusteisiin asusteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	asusteella	asusteilla
ablatiivi	asusteelta	asusteilta
allatiivi	asusteelle	asusteille
muut sijamuodot
essiivi	asusteena	asusteina
translatiivi	asusteeksi	asusteiksi
abessiivi	asusteetta	asusteitta
instruktiivi	–	asustein
komitatiivi	–	asusteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	asustee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	asustet-

Etymologia

• verbi asustaa + johdin -e

Käännökset

1. vaatetukseen kuuluva asun täydentävä tai viimeistelevä vaatekappale tai koriste

englanti: accessory ranska: accessoire, accessoire de mode m. ruotsi: accessoar saksa: Accessoire n.

unkari: tartozék venäjä: аксессуар m. viro: aksessuaar

Liittyvät sanat

• asustaa, asustella

Alakäsitteet

• solmio, vyö
• koru, taskuliina

Yhdyssanat

• asusteliike

Aiheesta muualla

• asuste Kielitoimiston sanakirjassa