aurata

Suomi

Verbi

aurata (73) (taivutus[luo])

1. ajaa tai siirtää lunta pois lumiauralla, kyntää auralla
2. (tekniikka) olla aurauksessa

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑu̯rɑt̪ɑˣ/
• tavutus: au‧ra‧ta

Etymologia

• sana aura (vartalo aura- + pääte -ta (:-a-))

Käännökset

1. työskennellä auralla

pohjoissaame: plokket

ruotsi: ploga, plöja

2. olla aurauksessa

ruotsi: skränka

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: auraaminen, auraus

Aiheesta muualla

• aurata Kielitoimiston sanakirjassa