balance

Englanti

Substantiivi

balance (monikko balances)

1. tasapaino (ei monikkoa)
2. liipotin
3. vaaka
4. (taloustiede) tase; saldo

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	balances
part. prees.	balancing
imp. & part. perf.	balanced

balance

1. tasapainottaa
2. tasapainotella

Espanja

Substantiivi

balance m. (monikko balances)

1. tulos, lopputulema
2. (taloustiede) tase

Ranska

Substantiivi

balance f. (monikko balances[luo])

1. tasapaino
2. vaaka
3. (taloustiede) tase

Aiheesta muualla

• balance Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Verbi

balance

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä balancer
2. indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä balancer
3. subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä balancer
4. subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä balancer
5. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä balancer