beeilen

Saksa

Verbi

Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p.	beeilst
ind. prees. y. 3. p.	beeilt
ind. imperf. y. 3. p.	beeilte
part. perf.	beeilt
apuverbi	haben

beeilen

1. refl.: sich (a) beeilen kiirehtiä, pitää kiirettä

   Ich muss mich beeilen.

   Minun täytyy kiirehtiä.

Etymologia

be- + eilen

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: Beeilung